Pekka ei ollut tuvassa. Kuului menneen saunaan maata.
Mauri hymähti Margitille. — Siinä ainakin yksi, joka ei ole utelias. Nukkukoon vanhus rauhassa! Olisin suostunut hevosista huomiseksi, mutta ehdin sen kyllä aamullakin.
Matleena mustissaan niiasi Lehtoniemen portailla. — Niinkuin hautajaisiksi puettu, — supatti Margit hermostuneesti. Hän nyökkäsi kättelemättä ja astui ohi. Maurin tarjottuun käteen tarttuen Matleena toivotti Jumalan siunausta, "että Herra asuisi teidän kanssanne". Sitte hän kuului sanovan: — Kotirannan rouva ja neiti kävivät täällä. Neiti pani lahjan ruokasalin pöydälle.
Margit oli saanut niin paljon lahjoja, ettei pieni liina lisänä mitään merkinnyt. Mutta Mauri katsoi hellästi sinikelloja, sekä ommeltuja että poimittuja. Hän puolestaan ei ollut ystävyydenosotuksilla pilattu.
Matleenan poistuttua Mauri avasi sylinsä Margitille. — Tervetultua, rakas, viihdy täällä ja ole onnellinen!
Margit vastasi suudelmalla. Mutta Maurista tuntui, etteivät he onnesta säteilleet kumpikaan. He olivat väsyneitä. Yön lepo oli tosiaankin tarpeen.
— On hyvä, että saamme levätä ja sitte lähteä häämatkalle, — sanoi Mauri, ikäänkuin rauhoittaaksensa omaa huolekasta sydäntänsä.
— Ja sinä opit ruotsia Tukholmassa, — virkkoi Margit vilkkaammin. — Sinä teit hirveän virheen, kuin puhuit tädin kanssa. Pyysit häntä käymään meillä ja sanoit "vår nya hem". Etkö sen vertaa tiedä, että "hem" on neutri?
— Tiedän, — vastasi Mauri punastuen. — Minun ei olisi pitänyt puhua ruotsia, kun en ole harjaantunut.
— Kyllä, tietysti… Kuule, meidän pitää puhua keskenämme kotona, sitte et unohda. Täti ihastuu ensi kerralla…