— Niin, niin, — sanoi Matleena. — Ristiä me tarvitsemme vanhat ja nuoret. Risti pakottaa Jeesuksen tykö, muuten menisimme maailmaan.
— Se on tosi sana, — vastasi Mauri.
Sinä hetkenä jotakin tapahtui hänen sielussansa. Hän näki välähdyksessä, että hänkin oli mennyt maailman tielle. Nyt hän kaipasi ja halasi Jeesusta, yksinäisen sydämen ystävää, taakkojen kantajaa; ja sanattomana hän kumarsi hartiansa ristin kuorman alle. Täytyi käydä näin — ah, täytyi.
Matleena katsoi isäntäänsä tutkivasti.
— Taidatte tekin olla ristin koulussa, — sanoi hän.
Mauri vaan ojensi kätensä ja puristi Matleenan kättä.
Hän palasi hiljaisempana ja nöyrempänä, selvästi tietoisena sydämensä korkeasta kaipauksesta. Sen piti täyttyä ja toteutua, maksoi mitä maksoi.
3.
He olivat nuoret ja kokemattomat kumpainenkin; he eivät mitään huomanneet tai ymmärtäneet, ennenkuin Sandra sanoi Margitille:
— Rouvan ei pitäisi ratsastaa, se ei ole terveellistä tuossa tilassa.