Lehtoniemeen tullessansa hän tapasi Maurin pienokaisten vuoteiden vierestä. Hän syötti heitä pulloista, hyväillen, pajatellen. Se näky oli kaunis ja liikuttava. Mauri koetti läsnäolollansa ja hellyydellänsä korvata äitiä, joka viipyi poissa.
Hämillään hän nousi tervehtimään, ravistaen pari maitopisaraa takkinsa hihasta. — Kyllikki — miten he johtivat sinut tänne? Odota, mennään saliin. Minä vaan huvikseni vähän vaalin näitä…
— Ei, ei suinkaan. — Kyllikki pidätti innokkaasti. — Anna minun puhua asiani täällä. Tui tui, lapset… Oi, katso, pikku Tapani hymyilee minulle! Näetkö, Heli myös! Hepä ovat herttaiset… eivät vierasta ensinkään. Ja kasvaneet noin paljon! Kuinka vanhat he nyt ovatkaan? Viidennellä kuukaudella…
— Isän kultamurut, — Mauri katseli heitä äärettömän hellästi.
— Hoitaja on varmaan hyvä, koska he menestyvät kuin kukkaset, — sanoi Kyllikki.
— On, Matleena. Kyllähän sinä hänen tunnet. Imettäjän olen lähettänyt pois, hän kävi ihan mahdottomaksi. Myöskin sisäkkö on lähtenyt; hän ei viihtynyt enää. Kunhan vaan Margit voisi olla huolehtimatta…
Tietenkään Mauri ei kertonut, että hän oli saanut vaimoltansa perin närkästyneen ja kiihottuneen kirjeen. Lähdettyäni pois menettelit juuri vastoin tahtoani. Äitikin sanoo, että se oli pahasti, oikein itsevaltaisesti tehty. Kun minä tulin Pauliinan kanssa toimeen, piti kai sinunkin tulla. Ja lopuksi olette karkoittaneet Signenkin, minun parhaan apulaiseni! Hänkö nyt taloa hallitsee, se sinun veisaava suosikkisi, josta minä en tosiaankaan olisi huolinut, ellen olisi ollut liian uuvuksissa? Tee sitte mitä tahdot — vastaa itse kaikesta…
— Niin, minä vastaan Jumalan avulla, — oli Mauri päättäväisenä ajatellut. Kuinka Margit voi niin kirjoittaa Matleenasta, auttajastansa? Oliko se pyhimmän vihaa, tietoiseksi kasvanutta, oliko pelkkää lapsellista harmia tai hetken ärtymystä? Maurin mietteet taas kulkivat näihin kysymyksiin, mutta kädet asettelivat pienokaisten ateriavarusteita.
— Sinä et ennen ollut käytännöllinen, — sanoi Kyllikki, jonka kummasteleva katse seurasi Maurin askartelemista lastenhoidossa. — Rakkaus on ihmeellinen opettaja.
— Rakkaus — niin, sekin — ja vaativa elämä, — vastasi Mauri. — Hän pyyhkäisi otsaansa, ikäänkuin ajatuksia torjuaksensa. — Kas tässäpä jo Matleena tulee. Nyt pääsemme puhumaan sinun asiastasi. Käy edes tänne ruokasaliin.