Saat sormuksen sä väsynyt impi,
punarenkaan; — muita se kaunihimpi.
Tule, katso, mä välkkyvin pyörinein
sinut, tyttö, kuljetan kullaksein.»
Ja neidon tempovi huumeinen
nyt viuhke pyörien, hihnojen. —
Hätähuuto vihlova, toivoton. —
Punasormuksen sai morsion.
Ja neidot toiset ne kauhuissaan
punakihloja katsoi. — Kehräs vaan.
Luumylläri hurskas on pohatta,
ei heikkoa, hentoa armahda.
SUURKAUPUNGIN JALOISSA.
Pääsi päällä sumuvuoret piettää taivahan. Toivot täällä hukkuu nuoret elon vaivahan.
Syksy musta, kolkko puisto, tulet sammuu pois. Lohdutusta menneen muisto miten tuoda vois?
Kuni veitsi vain se leikkaa sydänjuuria. Taittui peitsi, löit sä veikkaa turman onnella.