Täällä yksin voittajalle päivyt paistelee. Pettymyksin kulkevalle kuilu aukenee.
Sumupilvet raskahasti kaiken kietovi. Ivan ilvet kamalasti vilhuu vastaasi.
Keltalehti maahan putoo, lokaan tallataan. Turmas ehti, noin se kutoo sulle verkkojaan.
Hornan väet täällä, tuolla, teljet tuhoisat. Muut sä näet voitonpuolla, — itse uppoat.
Ihmishaamu kuni haaksi harhaat ruoriton. Valkee aamu, ainiaaksi kohtaat kurimon.
Puiston rantaa laineet tummat lyövät synkät niin. Kuohu kantaa viestit kummat: vaivuit syvyyksiin.
REPALEISET.
Kunne kuljen, kussa käyn, yhä kohtaan saman näyn: repaleinen ryysynuttu, kurjuustaru suruntuttu.
Hohtavainen talvisää,
kiteet kiiltää, noit' en nää.
Koittehessa talviaamun
nään vain laahustavan haamun.
Kadun loisto, mitä liet?
Minne kantajas sä viet?
— Tuost' en huoli, katseen näin ma
sairahan, sen valtaan jäin mä.