KUOLEMATTOMUUTTA.
Uhkaa se mullalla sielusi maataa, kurjalla kullalla aattehet kaataa.
Uhkaa se katkoa
henkesi lennon,
julmasti ratkoa
haavehen hennon,
elävän paulita vankilan hautaan, ihmisen naulita ristinpuu-lautaan.
Turman sä torjutko,
estätkö juonen?
Taikka jo horjutko
helmahan tuonen?
Horjunet. — Haavehet
kuitenkin lentää,
nousee kuin aavehet,
elohon entää.
Helmasta aikojen
aattehet herää,
voimalla taikojen
tekevät terää.
Jälleen ne välkkyvät
taivahan ruskot.
Jälleen ne hellyvät
innot ja uskot.
Tähtien piirit ne
tuiketta jakaa.
Korkeella viirit ne
maassa mi makaa.
Kestänet. — Puhkeaa tomuskin kukkaan. Unelmat uhkeaa, menneet ei hukkaan.