Hän nojasi airoihin.
»Vaikk’et rakastakaan, niin tule kuitenkin! Olen kaivannut sinua äärettömästi, tyttöni. Molemminpuoliselle kunnioitukselle voimme rakentaa lujemman avioliiton kuin rakkauden huumalle.»
»Oletko niin varma molemminpuolisesta kunnioituksesta, maisteri?»
»Varpu, ethän toki halveksine minua todella?»
»Sydämestäni ja sielustani.»
»Varpu!»
»Ja jos tietäisit minusta yhtä paljon kuin minä sinusta, niin halveksisit sinäkin minua. Avioliittomme on mahdoton. Siitä on turha puhua. Se kiusaa sinua ja minua.»
»Tuo ei voi olla viimeinen sanasi?»
»On.»
»Jokin ääni sydämessäni vakuuttaa sinun rakastavan minua, halveksi tai älä minua.»