»Mitä hymähdit, Varpu?»
»Luulin kuuluvan miesten tehtäviin tällaisten vakuuttelujen.»
Hän muisti toisen vaimonsa hänkin ja alkoi siitä kertoa.
Ja minä, Varpu Vapaa, olin sellainen kana, etten suutani huomautukseen avannut, että olin jutun aikoja omin korvin kuullut.
37.
Olin yksin huoneessani, hotellin hienoimmassa Kaikki lamput paloivat.
Keikistelin peilin edessä.
»Sinä olet sievä ilmestys, Varpu Vapaa», puhelin kuvalleni. »Ja sinun pitää tulla yhä sievemmäksi. Olethan saanut haluamasi miehen. Hän rakastaa sinua. Hän jumaloi sinua. Sinä olet hänelle kaikki kaikessa. Sinusta tulee Siirilän hienoin rouva. Sinulla on häät syksyllä. Sitten matkustat miehesi kanssa Italiaan. Kuka olisi sitä uskonut, että pyykkiakan…»
Tuntui kuin joku olisi äänettömästä päästä iskenyt luunyrkillä lapaluuni alle. Kauhistuneena käännyin vilkumaan ympärilleni. Huone oli typötyhjä. Ei ristinsielua edes pitkässä käytävässä.
»Sinä aiot perustaa kristillisen avioliittosi oikein rehellisyyden kalliolle, Varpu Vapaa?»
Ahaa! Omatunto, kerran armotta nitistetty omatunto oli herännyt henkiin. Sen ääni kuulosti kylmältä, pilkalliselta, voitonvarmalta. Se ei tuntunut aikovan antaa tällä kerralla nitistää itseään. Se ei antanut edes suunvuoroa puolustukseen.