Satuko antaisi lastensa jäädä koko yöksi yksin itkemään? Hän, joka, ei salli maan matosenkaan tuskassa kiemurrella? Ei. Välisti hän valvoo kaksikin yötä lasten ääressä. Joka yö hän pistäytyy kolme, neljä kertaa niitä vaalimassa. Hän ei luota hoitajiin. Palkkapaimen saattaa vetää peiton korviinsa vedellen täysiä unia välittämättä lasten huudoista.

Satu on tullut läpinäkyväksi kuin ohut posliini. Mutta valituksen sanaa ei nouse hänen huulilleen. Ei hän soimaa itsekästä miestään. Ei hän palvelijoitaan moiti. Hän on mennyt naimisiin saadakseen lapsia, vaaliakseen niitä. Oma elämä, oma hyvinvointi jää syrjäseikaksi.

Seinän takana nukun minä, salakuuntelua. Nyt ei omatuntoni enää hauku.
Se on tyytyväinen rangaistukseeni.

Minun on täytynyt muuttaa nukkumaan toiseen huoneeseeni, sillä lapset on tuotu pitämään öistä serenadiaan tavallisen makuuhuoneeni viereen. Joka ilta tukin korvani pumpulilla, kierrän liinan lujasti päähäni. Monesti sittenkin herään itkuun kesken makeimman unen. Unta saa odottaa, herkutella, herutella. Se maistuisi vielä makealta, se tulisi hiljaisuudessa, mutta nuo vietävän vintiöt seinän takana kirkuvat, kitisevät, parkuvat.

Raivostun. Potkin peittoani. Kääntelehdin kiukkuisesti. Viskaan unilukemiskirjani läsähtäen lattiaan.

Huomenna muutan, varmasti muutan, päätän tuskastuneena. Muuttamatta on sentään jäänyt. Jokin salainen voima sitoo minut näihin huoneisiin.

Nyt Äyrämöltä taasen lähti lastenhoitaja pois. Uutta eivät ole vielä sijalle saaneet. Lasten maine on jo siksi laajalle levinnyt ympäristöön, että kukaan ei mielellään ryhdy niitä hoitamaan.

Keittäjätärtä eivät Äyrämöt uskalla yövalvontaan komentaa, sillä tämä voisi noudattaa lastenhoitajain esimerkkiä. Hän on jo monesti uhannut poistua, kun ei saa lasten itkulta kunnolleen nukutuksi. Runsaat rahat ovat saaneet hänet pysymään paikoillaan.

Hento äiti saa yksin vaalia lapsiaan. Isä, hän makaa niin, että nokka tohisee, sieraimet soivat!

Heräsin kuten tavallisesti lasten itkuun. Kello oli kolme. Avonaisesta akkunastani kuulin, kuinka ahkera maamies joen toisella rannalla viikatettaan teroitti. Kaadetun heinän herkullinen tuoksu tunkeutui sieraimiini. Linnut visersivät aamuvirttään.