»Miks’ei, voithan tulla, jos haluttaa. Jäällä on paljon ihmisiä. Minä en kylläkään voi enää jäädä sinua odottamaan, sillä lupasin olla täsmällinen kerrankin. Nyt olen jo viisi minuuttia myöhästynyt. Ehkä saan sentään anteeksi, kun kauniisti pyydän.»
L. Kr. painui tuolilleen, Varpu Vapaa livahti ulos.
19.
»Onnittelen!»
»Onnea! Et ole turhaan ponnistellut.»
»Sydämelliset onnitteluni! Elä kauemmin kuin edeltäjäsi!»
»Toivotan onnea, vaikka sydäntäni särkevätkin täyttymättömät toiveet!»
Tämäntapaisia olivat puheet, joilla työtoverini ottivat minut vastaan tänä aamuna. Aukaisin suuni ja olin ankan näköinen. Mitä ne nyt olivat saaneet tuntosarviinsa? Eilen oli sunnuntai. Sen kunniaksi olin mennyt lähimpään kaupunkirähjään kuuntelemaan Soiaa. Leimu oli mukanani. Luulivatkohan ne meidän olleen kihlamarkkinoilla?
»Älä nyt ole olevinasi noin hämmästynyt!»
»Kuulkaa, tytöt! Olenko minä tullut sekapäiseksi vai oletteko te? En ymmärrä yhtään onnittelujenne tarkoitusta.»