»Jos olisitte nuori kuten poikanne, olisivat asiat toisin.»
»Te puolustatte Asseria. Ajatelkaapa, jos te olisitte naimisissa rakastamanne miehen kanssa, miltä teistä tuntuisi tietäessänne miehenne jo puolen vuoden kuluttua niin unohtaneen teidät, että ottaa toisen!»
Katkeralta tuntuisi, katkerammalta vielä, miltä se ystävän puolesta tuntuu. Mutta ulkokullattu fariseus-minä sanoi:
»Kun on kuolemaan asti moitteettomasti uskollinen, niin sillä hyvä.
Kukapa hautaan juoruja nopeasta unohtumisesta toisi!»
Vanha Rouva ei tyytynyt vastaukseeni. Hän morkkasi moskaksi nykyisen moraalin, nykyiset ihmiset uskontoineen, uskottomuuksineen.
»Uusi miniänne voi olla herttainen ihminen.»
»En halua kuulla, en nähdä sellaista naista, joka noin röyhkeästi astuu entisen tilalle.»
»Rakkaus ei välitä pikkumaisuuksista.»
Vanha Rouva räjähti. Hän ei ymmärtänyt sellaista rakkautta, joka syttyy ja sammuu yhtä nopeasti kuin nappulasta kierrettävä sähkölamppu.
Allekirjoittaneen teki mieli puhua vähän vanhasta rakkaudesta, jota kai Asserillakin oli koko pakka takanaan jaettuna eri naisten kesken. Hillitsin kieleni.