»Mitä?»
»Eikö sinulla ole mitään muuta sanottavaa minulle?»
»Ai! On toki! Onnitteluni uuden avioliittoaikomuksesi johdosta!»
»Eikö sinulla ole mitään muuta sanottavaa?»
»Ei.»
»Ja kuitenkin sinä kiusaat minua vuodesta vuoteen kuin kissa hiirtä.»
»Minäkö kiusaan sinua? Ohoh! Tämäpä iloinen uutinen!»
»Varpu, etkö ymmärrä, että rakastan sinua? Olen kaikki nämä vuodet rakastanut. Olen koettanut tappaa tunnettani. Uskottelin itselleni, että olit huono tyttö. Uskottelin, että haluat lasteni suosion kautta tuppautua vaimokseni. Varpu, noin olen pahoja sinusta ajatellut. Anna anteeksi! Tiedän sinun olevan enkelin. Sano vain sana, niin mikään lupaus ei sido minua keneenkään toiseen kuin sinuun! Sinusta tulee pikku-vaimoni. Varpu, sinä teet minut hulluksi kylmillä, ivallisilla kekälesilmilläsi.»
Hän seisoi kumartuneena ylitseni. Olisin voinut mainiosti läjäyttää päin hänen valehtelevaa suutaan. En tehnyt sitä. Käteni on liian hyvä sellaiseen hommaan. Avasin oven.
»Ulos!» oli ainoa sana, jonka sain suustani. En olisi uskonut hänenkään voivan loukata minua noin armottomasti.