Seinän takana on jälleen nuori rouva. Kuka on nyt tämä salaperäinen rouva, jonka nimeä ei morsiamena tiedetty? Hän on entinen Aina-Siviä Aho. Paha aavistukseni sanoi sen minulle jo aikoja ennen rouvan ilmestymistä näkö- ja kuulopiiriini.
Rakkauden korkeata veisua on jälleen seinän takana laulettu kaikissa mahdollisissa sävellajeissa. En ole tukkinut korviani. Olen häpeämättömästi kuunnellut.
Kuinka erilaista on kuunnella nykyistä kuhertelua kuin ensimmäistä!
Silloin mies puhui enemmän. Nyt visertelee nainen.
Herrasväki oli häämatkalla Pariisissa kaksi kuukautta. Ihmettelen, miten he vielä jaksavat olla noin hirveän siirappisia.
Siirilässä ei nykyisin puhuta kenestäkään muusta kuin rakastettavasta rouva Aho-Äyrämöstä. Sellainen rouva pitää Äyrämöllä ollakin! Sellaista rouvaa Siirilä kaipasi! Kuinka hienot ja loistavat hänen ensimmäiset kutsunsa olivat. Ne kutsut eivät olisi hävenneet presidenttiäkään! Rouvat olivat kateudesta kahtia lentämäisillään.
Minä en ollut kutsuissa. Unohduin kutsumatta. Olen »lepuutellut hermojani» ja pysytellyt poissa rouva Aho-Äyrämön näkyvistä. Hänellä ei ole vielä aavistusta, kuka seinän takana elää. Olen varustautunut taisteluun valheeni puolesta ja tiedän osaavani olla yhtä ilkeä kuin rouva Aho-Äyrämökin, jos tarvis vaatii.
Myös puvuillaan rouva Aho-Äyrämö on lumonnut Siirilän. Puolikymmentä rouvaa on tilannut Pariisista puvun voidakseen esiintyä »säädyllisesti» rouva Aho-Äyrämön rinnalla.
Taiteilija, lausuja on tämä rouva vielä. Hän on antanut lausuntailtoja m. m. Yliopistolla.
En ole vielä ollut ilkeä. Kärsivällisesti kuuntelen hänen taiteilijalahjojensa ylistystä. Voisin kuitenkin avata leukani ja mainita, mitä julkinen arvostelu lehdissä sanoi tuosta paljon puhutusta lausuntaillasta. Arvostelu oli lyhyt ja naseva. Se painui hyvin muistiin. Monet jättivät ehkä sen lukematta. Parasta olikin. Arvostelussa vain perin kuivasti todettiin, ettei Aina Ahosta ikinä tule lausujaa, ja ihmeteltiin itsekritiikin puutetta.
Rouva Aho-Äyrämö on koonnut kaikki Siirilän taideharrastukset omiin käsiinsä. Hän antaa lausuntaopetusta. Koko konttorimme naisisto aikoo ryhtyä opiskelemaan tätä jaloa taidetta. Kaikki, paitsi rouva Kivi, joka sanoo olevansa liian vanha siihen hommaan, ja minä, joka olen »liian nuori».