Tässä paikassa nousi aviomies kovasti kolistellen. Isännöitsijä Brun seurasi esimerkkiä. He poistuivat toiseen huoneeseen. Väliovi solui kiinni.
»Luojani», ajattelin nurkassani, »Aina-Siviä on taiteilija! Väärälle uralle joutunut taiteilija. Lausujaa hänestä ei voi tulla, mutta mitä uusia kotimaisia rakkausromaaneja hän voisikaan kokoon kyhätä. Hän on ensiluokkainen valehtelija. Minä olen siinä suhteessa hänen rinnallaan kuin aisakello kirkonkellon vierellä.»
Rouva heitti hellän, hymyilevän silmäyksen miehensä jälkeen.
»Asser on kauhean mustasukkainen luonne. Miesparka ei sille mitään mahda. Me olemme jo kauan tunteneet toisemme. Ensimmäisenä ylioppilastalvenani tutustuimme Helsingissä. Olimme paljon yhdessä. Hän oli korviaan myöten minuun rakastunut. Mutta ruhtinaan tähden annoin hänelle rukkaset. Muutaman kuukauden kuluttua hän meni kihloihin ystäväni Sadun kanssa.»
Rouva Brun koroitti äänensä ja alkoi puhua kuluneesta vähälumisesta talvesta. Tohtorinna Peippo huusi kuin sumusireeni, että saapa nähdä, onko tämä kesä kaunis. Toiset rouvat yhtyivät hartaina tähän ilmatieteelliseen keskusteluun.
En halunnut hukata sanaakaan rouvan ihmeellisestä nuoruudenrakkaudesta.
Siirryin röyhkeästi sohvan viereiselle tuolille.
»Asser katui monesti tätä äkkipikaista avioliittoaan ystäväni kanssa. Monet monituiset kerrat luin hänen silmistään, kenelle hänen sydämensä todella kuului. Rohkenipa hän kerran ehdottaa minulle pakoa Amerikkaan. Tukin hänen suunsa muistuttamalla, että Satu oli ystäväni. Luultavasti en koskaan olisi suostunut hänen vaimokseen, mutta ystävä-vainajani pikkulapset vaativat minulta tämän uhrauksen. Olisihan ollut vallan hirveää, jos joku vieras nainen olisi joutunut lasten äitipuoleksi.»
Satu kertoi minulle, että hänen häissään Asser oli ensikerran nähnyt Aina-Siviän. Ketä minun tulee uskoa? Asser ei ole myöskään mikään totuuden marttyyri.
Viimeisten vieraitten poistuttua sain yösijaltani kuunnella seuraavan aviollisen keskustelun:
»Aina!» sanoi L. Kr. vaimolleen äänellä, joka konttorissa merkitsi sarvipäätä pukkia kirjoissa. Vaistomaisesti kohosin istumaan.