»Etkö rakasta ketään toistakaan?»
»Rakastin kerran. Se on jo ohi. Siitähän juuri tiedän, etteivät tunteeni sinua kohtaan ole rakkautta.»
»Et rakasta häntä enää?»
»Vihaan! Niin. Vihaan!»
»Minua et voisi vihatakaan noin?»
»En tietystikään.»
Hänen käsivartensa oli edelleenkin vyötärölläni. Oli. Hellä puserrus puuttui.
»Varpu, ehkäpä voit oppia rakastamaan minua. Luuletko voivasi?»
»En lupaa mitään. Rakkaus on asia, jota ei voi itse määrätä. Ystävyyttä, uskollisuutta, rehellisyyttä, tuota kaikkea lupaan, koska ne ovat omassa vallassani. Rakkaus on korkeampi mahti kuin me. Tiedät sen itse.»
»Tiedän.»