»Vai niin!» — Vai niin on mainio sana, sopiva tällaisiin tilaisuuksiin, jolloin ei ehdi keksiä henkevämpiä sanoja.
»Mitä sinä tästä tuumit?» Aina-Siviä koetti kaivautua sieluuni. Turha jurina. Sieluni on siksi vanhanaikaista »ränttiä», ettei sitä kaikki kykene lukemaan.
»Mitä minä! Onhan hauskaa, että Leimukin saa vaimon.»
»Saa? Mitä sillä tarkoitat?»
»No, ottaa vaimon, koska et ymmärrä uudenaikaista puhetapaa. Kenet hän ottaa?»
»Neiti Peipon.»
Vihelsin. Nyt ei ollut väliä millään! Vai Aura Peipon Leimu ottaa! Sitä en olisi uskonut. Sillä jos ketä, niin Auraa Leimu oli pilkannut edessä ja takana.
»Älä nyt!»
»Totta! Tohtorinrouva juuri äsken ilmoitti uutisen minulle ja käski tulla katsomaan, miten se sinuun vaikuttaisi.»
»Vai niin.»