»Lapsi-parka!» sanoi rouva Brun. Hänen valkea kätensä hyväili omaani niin hellästi, että kyynelet herahtivat silmiini. Ja minusta tuntui, kuin olisin puhunut totta koko ajan, vaikka tiesin, ettei äitini haudalle laskettu kuin yksi katajaseppele, johon kukat oli laitettu valkeista karamellipapereista.
»Isäni menetin sodassa. Hänen kuolemansa oli kamala. En muistele sitä mielelläni.» Ensimmäisen kerran vuodatin kyyneliä isäni muistolle. Ah, kuinka katkerasti olisinkaan häntä kaivannut, jos hän olisi ollut sellainen, jollaiseksi hänet kuvasin!
Kotini! Ah, millaisen maallisen paratiisin siitä loinkaan!
Ihmeellisintä oli, että todella tunsin kertoessani eläneeni sellaisessa
kodissa. Nautin kuvauksestani, nautin naurustani, nautin itkustani.
Itkustani ehkä enimmän nautin.
»Kapinalliset polttivat kotini. Kaikki meni. Yksin jäin köyhyyteen.
Opintoni jäivät kesken. Täytyi ryhtyä leivän eteen työskentelemään! Oh!
Elämä on niin tuskallista!» Hymyilin kyynelien läpi ja koetin näyttää
urhoolliselta.
»Anteeksi, ystävä-kulta, että herätin näin tuskallisia muistoja! En tee sitä enää toiste», sanoi rouva Brun. Sitä minä juuri halusinkin.
»Ei mitään! Olen liian herkkä ja vaikutuksille altis. Minun pitää karaista itseäni. Arvet ovat kuitenkin vielä niin arat, etten niitä mielelläni koskettele. Mutta onhan teillä oikeus tietää, millaisista oloista olen lähtöisin, sillä nykyinen konttoriväestö on niin kirjavaa. Monen syntyperä on hämärä. Heidän kanssaan ei mielellään ole läheisemmissä tekemisissä », puhuin minä.
Saavutin tarkoitukseni. Kukaan ei kiusannut minua kyselyillä perheestäni. Rouva Brun levitti tiedon seurapiiriin, kuinka julma on kohtalo ollut Varpu Vapaalle, miten surulliseksi hän tulee, kun siitä ruvetaan puhumaan. Minun ei tarvinnut itseni monistaa valhettani.
Varpu Vapaa parka, rukka!
3.
Kun ensikerran astuin työhöni konttoriin isännöitsijä Brunin saattamana, kohtasi katseeni siellä ensitöikseen miehen, jolle sieluni heti antoi nimen Luomakunnan Kruunu. Hänellä oli voimistelijan vartalo, Apollon pää, tanssitaiturin liikkeet ja näyttämösankarin miellyttävä ääni. Hän ei ollut minulle sivuseikka. Hän oli nuori mies.