Saatuani suurimman naurun niellyksi uskalsin kohottaa katseeni emäntään, joka silmillään ahmi ilmeitäni ja näytti tekevän niistä omia oikeita päätelmiään.
»Milloin kihlaus julkaistaan?» Ääneni vapisi pidätetystä naurusta.
Emäntä käsitti sen antamansa kovan kolauksen seuraukseksi.
»Vuokolla ei ole tapana jutella asioitaan. Jouluna sen piti tapahtua, mutta eihän sitä tiedä. Kylällä juttelevat, että tohtori muka muitakin katselee.»
Otaksuin, että »muitakin» olin minä, mutta ettei emännän reiru pohjalaisluonne kehdannut sitä sanoa. Päätin armahtaa tyttärensä puolesta hätäilevää emäntää. Olihan hän kelpo eukko, vaikka pitikin miehensä kurissa.
»Rouva Iippo kertoi, että hänen tyttärensä menee kihloihin jouluna tohtorin kanssa.»
»On sillä rouvalla hyvät luulot tyttärestään! Mutta kyllä minä tiedän, millainen kapine…!» ja niin saivat rouva ja neiti Iippo uuden ryöpyn. Luultavasti heidän korvansa soivat kuin puhelinkeskus aseman kello markkinapäivän aattona.
Illalla myöhään neiti Vuokko saatteli minua kotiin.
»Tietääkö opettajatar, mitä kylällä puhutaan?»
»En.»
»Sanovat teistä tulevan tohtorinnan.»