Maisteri osti sanomalehden ja syventyi siihen. Tunsin olevani hänelle ilmaa. Melkein vihasin häntä sillä hetkellä ja Korpista vihasin vieläkin enemmän.
Vihdoin viimein juna saapui Pieksämäelle.
Korpinen erkani ensin matkaseurasta. Jäin kahdenkesken maisterin kanssa pariksi minuutiksi. Äänettömänä hän saatteli minut vaununi portaille.
»Hyvästi, neiti!»
»Hyvästi, maisteri!»
Hän heilautti lakkiaan ja lähti kävelemään junaansa kohden. Seisoin vaunun portailla. Pää pystyssä hän kulki eikä edes yhtä haihtuvaa kertaa kääntänyt päätään ja katsonut minuun.
Pettyneenä menin penkilleni. Kiersin takin ympärilleni ja annoin tunteilleni vallan, voiman ja kunnian.
Vuoden viimeisenä päivänä.
Vietän hautajaisia. Olen kaivanut sydämeeni haudan, kolme metriä syvän. Revin rakkauden juurineen, panin sen pölkylle ja hakkasin säpäleiksi. Sirpaleet keräsin vanhaan kenkälaatikkoon. Laulaen laskin laatikon hautaan, kummulle istutin piikkipensaan. En tahdo mennä haudalle itkemään. Jos joskus menisin, niin pensas repisi, tulisin järkiini.
»Tässä lepää ainoa rakkauteni.»