»Olemmeko nyt oikein sovussa?»
»Olemme.»
»Pyyhihän silmäsi, 'oekee immeine', muuten niissä on kohta yhtä pitkät jääpuikot kuin räystäissä kevättalvella!»
Nauroimme. Tuli oikein helppo olo, kun tämä asia järjestyi näin hyvin.
Loppumatka sujui kuin tanssi.
Koululla olivat rouva ja neiti nenä kiinni ikkunassa, kun ajaa karautimme pihaan. Hirveä, selkäpiitä karmiva harmi kuvastui molempien silmissä.
»Siinä se viettelijä on!» ajattelivat he taivuttaen niskaansa tuskin huomattavaan nyökkäykseen, ja sekin tarkoitti tohtoria.
»Meillä on ollut hirveän ikävä sinua», toitotti Berglund kaivaessaan minua ylös nahkojen sisästä.
»Sinähän olet loma-aikana ruvennut puhumaan kuninkaallisesti. Vai oletko jo naimisissa?»
Riemuiten näytettiin vasenta kättä. Sormus oli poissa.
»On hauskaa, että olet tullut järkiisi.»