Vihdoin tuli isäntä pellolta kotiin ja viritti keskustelun, kituvan keskustelun. Hän vilkaisi näet vähän väliä ikkunasta ulos ja unohti tietysti silloin keskustelunaiheen.
Tunsin itseni tunkeilijaksi, joka oli tullut perin sopimattomaan aikaan häiritsemään talonväen kiireellisiä askareita, vaikka he itse olivatkin minut kotiinsa kuljettaneet.
Onneksi olin hirveän väsynyt matkasta, joten pyysin päästä nukkumaan tavallista aikaisemmin. Talossa on neljä naimaikäistä (»raavasta», sanoi emäntä) tytärtä, toinen toistansa komeampia, ja heillä jokaisella on oma kamari. Tämä on jo ylellisyyttä, jota ei Harjulan rusthollissa tarjota. Sisarpuoleni Kerttu ja minä olemme saaneet tyytyä yhteiseen huoneeseen.
Vanhin neiti luovutti kammionsa käytettäväkseni. Vierashuone kuului olevan liian kolea. Minulle oli yhdentekevää, missä nukuin, kun vain sain nukkua. Vedin heti uutimet eteen ja hautauduin hyllyviin höyhenpatjoihin. Unta ei tarvinnut kalastella.
En tiedä, kuinka kauan lienen unia vedellyt, kun heräsin kauheaan kolinaan. Ensin luulin uneksivani junien yhteentörmäyksestä ja käänsin kylkeäni. Mutta rynkytys ei loppunut. Höristin korviani ja rupesin kuuntelemaan kolinan tarkoitusta. Totisesti naputettiin huoneeni ikkunaan. Rosvot, ryövärit ja varkaat vilistivät kauhealla kyydillä unisissa aivoissani. Vavisten vedin peiton korviini. Pakoon en uskaltanut lähteä. Silloin voro näkisi valkean yöpaitani pimeyden läpi ja ampuisi. Ei, kiitoksia! Ammutuksi en halunnut tulla.
Kopina lakkasi. Jokohan se livisti tiehensä? Raotin peittoani ja koetin kuunnella. Samassa naputettiin sänkyni vieressä olevaa ikkunaa.
»Liisa, mikset tule avaamahan? Oletko sä suuttunut minuhun?» kuului hiljainen miesääni ohuen lasin takaa.
Kuka ihme siellä on, joka nimenikin tietää? Ei maar se vihollinen voi olla, koska noin rukoilevassa äänilajissa puhuu. Täytyy nousta vakuuttamaan, etten ollut vielä ehtinyt suuttua kehenkään tällä paikkakunnalla.
Nousin vuoteesta ja menin ikkunaan tekemään tuttavuutta. Raotin uutimia. Pitkä mies seisoi lasin takana nenä ruudussa kiinni.
»Hyvää huomenta!» aloin kohteliaana.