Rauhalle ja Berglundille se ainakin alkoi. Rovasti Jahah pulleine vatsoineen pyöräytti muutamassa minuutissa neiti Tuomikoskesta rouva Berglundin. Vieraita oli kovasti, ja lahjoja tuli paljon. Kahvia tarjoiltiin koululla, ja illalla pyörähtelivät nuoret mielensä hyvikkeeksi nuorisoseuran talolla.
Rovasti kunnioitti taas minua tilastollisella keskustelulla, häätilaisuuteen soveltuvalla avioero- ja syntyväisyystilastolla. Ei kukaan rakastanut minua niin paljon, että olisi vapahtanut minut. Epätoivoissani johdin keskustelun uusille urille. Koppasin aiheen talven lumesta. Ah, että teinkin sen! Kukaan ei ollut minulle kertonut, että pyöreä ja harmaa rovasti Jahah mittailee sademääriä ja lähettää niistä tietonsa Helsingin herroille.
Vilkaisin ympärilleni. Koko maailma oli jättänyt meidät kahden. Tohtorikin istui molempien kihlaamattomien morsiamiensa välissä eikä pienimmälläkään eleellä aikonut tulla auttamaan minua eroon hengellisestä seurastani. Ruustinna Jahah parka! Varmaankin koko avioliittosi on ollut yhtä ainoata tilastoa!
Niin meni minulta koko hääilo.
Tänään on koululla lupa. Nuori pari kuhertelee rauhassa. Yksin istun kuin talitiainen jäisellä varvulla. Ei missään siinnä pienintäkään rasvannokaretta. Omaa kaulaani sahasin, kun tämän avioliiton puuhasin. Nyt ei ole minulla edes Rauhaa seurana.
Helmikuun 17 p.
En seurustele Korpisen kanssa. Tai hän ei seurustele minun kanssani. Suuttui kai, kun en ruvennut kanssaan kurttiseerailemaan. Parasta olikin. Juorukellot eivät ainakaan silloin kohdallani kilise. Neiti Iippo loistaa jälleen kuin pyrstötähti, ja neiti Hosio saa osansa hänkin. Molemmat neidit ovat ilmisodassa keskenään. Mammat syöttävät ja juottavat kilvan tohtoria. Saa nähdä, kumpi lyhyemmän tikun vetää.
Minun elämäni on tylsää. Mäenlasku on paras huvitukseni. Täytyy kuitenkin hiihtää viisi kilometriä, ennenkuin saa kunnollisen mäen sujauttaa. Toista on kotona Savossa! Siellä ei tarvitse hakea mäkiä.
Hiihdin tänäänkin mäelle. Kekrivuoreksi sitä paikkakuntalaiset sanovat. Sen huipulla kasvaa muutamia kuusia. Hiihdin erään juurelle ja kapusin kuuseen, taittamaan käpyoksia maljakkoihini.
Olin juuri ehtinyt pudottaa ensimmäiset oksat, kun kuulin puhetta metsän puolelta vuorta. Siirsin sinne silmäni. Tohtori ja neiti Iippo siellä hiihtelivät ylös rinnettä. Kun he ehtivät kuuseni kohdalle, iski Korpinen sauvansa hankeen, ja ensimmäinen näytös alkoi. Valitan kelloni kotiin unohtumista. Olisi ollut sangen kiintoisaa tietää, kuinka pitkiä suudelmia voidaan kymmenen asteen pakkasessa vaihtaa.