Elämääni! Tuo meni yli horisonttini.
»Te ette näytä muistavan, että teillä on vastuunalainen tehtävä lasten kasvattajana. Tästä olen tullut neidille huomauttamaan. Ymmärrättekö?»
»En, en yhtään!»
Nyt näkyi taasen olevan rovastin vuoro tuijottaa. Sitten hän ryhtyi narisuttamaan lattiaani mahtavin askelin sekä saarnasi mauttomasta suolasta ja kasvattajan esimerkillisestä elämästä.
»Herra rovasti», keskeytin kärsimättömästi, »tuon kaiken tiedän, joten on turha jatkaa sitä! Te näytätte haluavan muistuttaa minua jostakin. Olkaa hyvä ja sanokaa se kiemurtelematta! Tällaisessa jännityksessä olo ei ole terveellistä.»
Rovasti pysähtyi.
»Te tiedätte kyllä mitä tarkoitan.»
»Sitä en tiedä.»
Vihan puna kohosi rovastin pyöreille kasvoille.
»Jahah! Te, te kehtaatte sanoa sen! Ajatelkaa viime yötänne! Miten sen vietitte?»