Irma mittaili aito helsingittären katseella hämmästynyttä neiti Iippoa.
»Sinä erehdyt, Liisa!» Hän aikoi muitta mutkitta seurata majuria ja
Jussia. Takerruin hänen käsipuoleensa.
»Mutta Irma, kuinka olet noin muistamaton, tämä neitihän asui teillä viime talvena.»
»Liisa, tiedäthän, ettei meillä ole asunut koskaan ketään vieraita!» Neiti Lahdenpohja teki sellaisen käännöksen, että se olisi kelvannut hyvin kuningattarenkin käännökseksi.
Nyt tointui esteetikkokin.
»Mutta neiti, te erehdyitte.»
»En suinkaan. Tehän syksyllä puhuitte asuneenne pankinjohtaja
Lahdenpohjan perheessä. Tämä neiti on Lahdenpohjan tytär. Olemme
serkuksia. Terve tuloa katsomaan entistä ruokarouvaa ja ystävätärtä!
Osoite on sama.»
Olin ilkeä, mutta suotakoon se minulle anteeksi. Pahemmin on kostettu pienempiäkin rikoksia.
* * * * *
Ei kestä kesä ei kukkaset nuo,
pian lomakin lopahti.