»Herra tai talonpoika, se on samat Mutta juopuneen kanssa en tanssi.»
Nousin lähteäkseni.
»Tuosta saat satamarkkasen, mutta tanssia sinun täytyy kanssani. Aholan
Frans ei ole vielä ikinä saanut naiselta rukkasia.»
»Kerta aina ensimmäinen. En tanssi kanssanne, vaikka antaisitte talonne ja tavaranne.»
»Häh!» kiljaisi juopunut niin, että sali kajahti. Ihmisiä kasaantui ympärillemme.
»Mikä siellä on? Kuka? Mitä?» utelivat tanssijat.
»Se lutka kieltäytyy tanssimasta kanssani. Luuletko, ettemme jälkiäsi tunne ja seikkailujasi tohtorin kanssa! Rovastikin on käynyt sinua siveyteen kehoittamassa. Hähähä. Kalpeaksipa oikein sävähti! Hik!»
Olin suunniltani häpeästä ja raivosta. Näin ympärilläni pelkkiä ivallisia ja vahingoniloisia kasvoja. Helvetissäkin lienee parempi olla! Kukaan ei edes liikahtanut tukkiakseen juopon suuta! Hänhän oli rikas Aholan Frans. Hän avasi taasen suunsa uuteen häväistystulvaan. Silloin kohotin käteni ja iskin herjaajaa päin suuta, niin että veri tirskahti huulista.
Kuului niin kaamea kirous, että vielä nytkin vapisen. Siinä tärisi r:iä metrittäni.
Naiset kiljahtivat. Näin välähdyksessä puukon irtoavan… Aholan tupesta. Lysähdin istumaan. Pelko herpaisi niin minut. Samassa hetkessä tarttui voimakas käsi puukkoa pitelevään käteen ja väänsi aseen pois.
»Nauta!» murisi Korpinen hampaittensa lomasta ja tuuppasi Aholaa niin, että tämä hoijahti seinää vastaan.