»Liisa, onko totta, että rovasti on käynyt sinua… nuhtelemassa!» Hän istui rinnallani ja silitti rauhoittavasti kättäni.
»On.»
»Se vanha, tekopyhä aasi! Milloin hän kävi?»
»Johan siitä on pari, kolme viikkoa.»
»Miksi et kertonut sitä minulle?»
»Mitäpä hyötyä siitä olisi ollut.»
»Tyttöparkani! Tästä lähtien he saavat vastata sanoistaan.»
»Ah, ei. En halua mitään oikeusjuttuja. Sukuni saisi sydänhalvauksen, jos se kuulisi, että kysyn kunniaani oikeuden kautta.»
»En tarkoitakaan oikeusjuttua, lapsi. Haluan saada oikeuden suojella sinua.»
Hänen uusi, outo äänensävynsä sai minut kohottamaan punaiset silmäni häneen.