Tämän päivän olen kulkenut huoneesta huoneeseen, katsellut, korjaillut, ihaillut. Viime työkseni kävin poimimassa maljakkoihini »tähteet kukkasien». En uskaltanut pyytää rouva Iipolta kukkia, vaikka puutarha on täydessä kukoistuksessaan, sillä hänen omatkin maljakkonsa näkyivät olevan tyhjinä. Rouva on tietenkin suuri luonnonystävä, joka mieluummin näkee kukkasten tekevän hedelmiä kuin kuihtuvan maljakoissa keskellä kauneuttaan. Päivän kakkarat ja sinikellot saivat korvata puutarhojen jalosukuiset kukat.
Kuvasta näkyy, että minulla on kolme kasvavaa kukkaakin. Ruukkukasvia, tarkoitin sanoa, jos nyt kuusia sopii sanoa ruukkukasveiksi. Kukkajalat sain lahjaksi kesällä. Mutta kukkajalka ilman kukkaa on samanlainen kuin kellotapuli ilman kelloa. Latomeressä ei ole kukkakauppaa. Kukkaruukkuja täältä kuitenkin saa. Ostin kolme, à 4 mk 60 p.
Maleksittuani pari tuntia ympäri kylää löysin hautausmaan aidan vierestä kolme pientä kuusta, jotka suurella ilolla istutin ruukkuihini.
Olin juuri perkaamassa multaa pois kynsien! alta, kun ensimmäiset vieraat naputtivat oveeni.
»Herrasväki Iippo!» olisi palvelijani ilmoittanut, jos minulla olisi ollut sellainen.
Tutustutan sinut heti, rakas varaventtiilini, tähän herrasväkeen.
Rouva, pitkä, harmaapäinen humalasalko, katselee minua silloin, kun minä en häntä katsele. Kun taasen käännän silmäni häneen, livahtaa hänen katseensa karkuun. Tuo ei miellytä minua. Ryppy silmien välissä todistaa hänet hirmuvaltiaaksi.
Opettaja, pieni ja lihava, katselee liiankin suoraan, ja siirappinen hymy väreilee pitkissä, vipajavissa viiksissä. Perheensä keskuudessa näyttää hän olevan vielä hallinnan asteella, niin opettaja kuin onkin. Mielestäni hän muistuttaa jäänreunalla ilmaa nuuskivaa mursua.
Neiti Iippo, kaunis kaksikymmenvuotias, on ollut jo kaksi vuotta Helsingissä opiskelemassa estetiikkaa, isän, äidin ja itsensä ylpeys. Tämän ja kevätlukukauden hän aikoo olla kotona ja levätä. Onhan hänellä siihen aikaa. Hänhän on niin nuori. Minulle oli arvaamaton kunnia, että sain lausua »lepäävän esteetikon» tervetulleeksi kattoni alle.
Vieraani rupesivat heti pitämään kotitarkastusta. Opettaja julisti kaikki ilman muuta hyväksi, paitsi pianon, jonka hän ropeloi joka puolelta. Kunpa hän vain ei olisi soittanut!