Naputus oveen.
»Joko sinä taasen olet siellä ilveilemässä? Tule sisään, mutta kauan et saa viipyä, sillä minulla on tulinen kiire!»
»Ehkä saan tarjota apuani!»
»Martti!»
En tiedä, ajattelinko, kuiskasinko, sanoinko vai huusinko niin. Mutta Martti siinä kynnyksellä seisoi. Seuraavasta puolituntisesta en voi mitään varmuudella kertoa. En muista. Ainoat tapahtumat, jotka sielussani siltä ajalta haamoittavat, ovat: tuolin kaatuminen noustessani ja vihkopakan ilmainen kyyti lattialle.
Kun vihdoin aloin tajuta tapahtumia ympärilläni, huomasin istuvani
Martin polvella kuin mikäkin sylivauva.
»Mistä tiesit tänne tulla, ra…?»
»Eino kirjoitti. Sanoi minua naudaksi ja monella muulla senkaltaisella lempinimellä, kun annoin sinun kuihtua täällä rakkaudesta minuun.»
»Katsohan miestä, kun söi sanansa!»
»Et ollut kieltänyt häntä kirjoittamasta. Sitäpaitsi, jos en olisi pitänyt sinusta, et olisi ikinä saanut tietoa hänen kavalluksestaan. Kuinka oletkaan suloinen, tyttöse…!»