»Niin. Tietäähän sen jo koko kylä, että tohtori oli aivan korviaan myöten ihastunut opettajattareen apteekin nimipäivillä ja että opettajan Ester oli tullut kateuresta aivan sairahaksi.»
Vai jo kyläkin sen tietää! Se olisi pitänyt minun arvatakin.
»Ei sitä silti tohtorinnaksi pääse, jos juttelee ja tanssii jonkun tohtorin kanssa muutaman kerran», vastasin harmistuneena. »Kuka semmoista pötyä on jutellut?»
»Lukkarin Ingrid kävi tapaamassa lankojaan. Hän sen kertoi. Ja kertoihan sen koulun rouvakin.»
»Haluaisinpa tietää, miten rouva on teille asian kuvaillut!»
Emäntä käännähti padasta minuun päin.
»Sen, mitä Ingrid sanoi, uskon. Mutta rouvan sanoja en usko, vaikka hän silaasi kullalla jokaasen sanansa, ja toivoosin, ettei kukaan reiru ihminen niitä uskoosi. Hän jouki myrkytti viime vuotisenkin neirin elämän niin, että flikka parka kiitti onneansa, kun pääsi lähtemähän muille maille. Pirä vain säkin varasi, sillä hän on yhtä arka tyttärensä friiareista kuin omasta harmaakarvaisesta äijästään! Sä olet liian hyvä tyttö hänen hampaisiinsa.»
Mietiskellen rouvan, maailman ja oman lihan pahuutta tulin kotiin.
»Älä, hyvä ystävä, tuolla tavalla munapussia heittele!» torui Rauha, kun viskasin voipaketin pöydälle.
»Voita siinä vain onkin. En saanut munia sieltä. Kukko kunnoton herkuttelee itse emäntiensä tuotteilla.»