»Hellitä, hyvä mies, kyntesi niskastani! Vannon, etten olisi tullut teitä säikyttelemään, jos olisin osannut aavistaakaan sinulla tämänlaisen kohtauksen olevan.»
Sormet kirposivat niskastani. Tein täyskäännöksen ja lähdin livistämään omille mailleni. Niin nopeasti en kuitenkaan ehtinyt poistua, etten olisi nähnyt neiti Iippoa, kun hän vetäytyi syrjään eteisen oviaukosta tulvahtavan valojuovan kohdalta.
Olin parhaillaan Rauhalle kertomassa seikkailuani, kun Berglund astui keittiööni ja katseli minua kuin puutarhuri omenavarasta.
»Joko olet ehtinyt selostaa loppuun?» kysyi hän kuin tuomari.
Jos minulla äsken olikin omenavarkaan tunne, niin tuo äänensävy sen pyyhkäisi kokonaan pois.
»En ole vielä ehtinyt näyttää kynsiesi jälkiä niskassani», vastasin purevasti. Tullapa vielä komentelemaan! Moinen roikale! On kihloissa ja toisia naisia halailee! Hyi!
»Näytä ne sitten! Sano vielä, ettet ennen ole tällaista roikaletta nähnyt! On kihloissa ja toista naista halailee pimeässä.»
»Häpeä!»
Hän tarttui kiinni ojennettuun käteeni ja katseli minua yhtä leimuavin silmin kuin minä häntä.
»Siinäkö kaikki?»