»Näyttää vähän siltä, kuin matkustaisimme samoille seuduille», huomautti herra.
»Matkustatteko ehkä tekin Latomereen?»
Hän myönsi. Selittipä vielä asuvansakin siellä.
En enää hymyillyt. Vedin naamalleni arvokkaimman opettajatar-ilmeeni. Etten vain ollutkin lörpötellyt enemmän kuin mikä oli soveliasta? Opettajatarhan ei saa olla nuori ja iloinen tyttö, vaan viisas ja jäänaamainen vanhapiika, vaikka ei sitten olisikaan »laillista» ikää vanhempi.
Toverini tarkasteli huvitettuna minua ja faneerilaatikkoani.
»Ette varmastikaan usko, neiti, että olen tietäjä. Luen epäilyksen silmistänne. Kumoan heti sen. Te olette meidän uusi opettajattaremme, neiti Harju. On hauska saada nuori ja iloinen ihminen nunnan sijaan.»
»Minä en kylläkään ole mikään tietäjä, mutta osaan lukea käsipakaasinne nimilapusta, että minulla on ollut kunnia jutella tohtori Korpisen kanssa.»
»Tämä on sangen omalaatuinen esittelytapa», naureskeli mies. »Mutta ettehän loukkaannu, neiti, jos sanon, että äskeinen herttainen hymynne kaunistaa teitä paljon enemmän kuin tämä teidän hullunkurinen tantti-ilmeenne.»
Naamani oli varmaankin sinisenpunaisenkukertava. Sanoa minun arvokkainta ilmettäni hullunkuriseksi! Sikamaista! (Tämä sana on kotoisin kouluajaitani.) Rankaisin miestä halveksivalla olkapäänkohauksella, ja »herttainen» hymyni sai uinua. En kerta kaikkiaan siedä imartelua, ainakin olen päättänyt, etten siedä. Käännän selkäni sellaiselle. Tiedänhän sanomattakin (sellaisen näkee näet peilistä), että olen kokolailla sievännäköinen. Mutta sievyydestä ei ole ollut minulle paljoakaan hyötyä. Päinvastoin ovat äitirouva ja sisar melkein yksistään sievyyteni tähden minua vihanneet ja koulupojat kiusanneet imelillä rakkauskirjeillään. (Suullisesti he eivät uskaltaneet sitä tehdä, kun annoin pari tukevaa korvatillikkaa yhdelle.) Vaikka (totuutta ei saa kieltää) kyllä luonto näkyy opettavan antamaansa asetta käyttämään, ja sanottakoon tässä lyhyesti, että olen minäkin sen taidon oppinut. Mutta piilossa kissakin kyntensä pitää, kun ei niitä tarvitse.
Matkatoverini koetti turhaan kiskoa hymyä kasvoilleni. Nuorille miehille on terveellistä oppia ymmärtämään, etteivät he ole aivan vastustamattomia. Jos hän äsken näkikin »koulutyttöpuoleni», niin sai hän nyt tutustua »opettajatarsivustaankin».