Mitähän tärisyttävää lienen taas tehnyt? Kävin läpi kaikki viime päivien tapahtumat ja tulin siihen lopputulokseen, että olin käyttäytynyt aivan mallikelpoisesti enkä ollut mitenkään ja millään muotoa loukannut tai sortanut herrasväki Iipon oikeuksia tai kunniaa.
Arvokkaana kuin hallitseva kuningatar astui harvinainen vieras kuulumattomin askelin (tallukat jaloissa) huoneen poikki ja istuutui kuin tuomari lakipöydän taa, nojatuoliin.
Onpa jännittävää tietää, mikä hänet tänne toi! Sitten elokuun viimeisen päivän emme olleet vaihtaneet sanaakaan, lukuunottamatta toisille sanottuja, toisille tarkoitettuja pistäviä huomautuksia. Kasvojen poimuista päättelin, ettei tulossa ollut mikään ystävyysottelu.
»Minulla on neidille asiaa.»
Tietenkin! Sanoin noin vain mielessäni. Rouvalle nyökkäsin hartaana.
»Neiti on viime aikoina seurustellut paljon tohtori Korpisen kanssa.» Rouva katseli minua niin terävästi kuin olisi halunnut halkaista ja katsoa, miltä oikein sisältäpäin näytin.
»Jonkin verran», vastasin jäykästi. En halunnut lainkaan rouvaa rippi-isäkseni.
»Tohtori käy täällä pari kertaa viikossa.»
»Eihän se mikään salaisuus ole. Hänhän käy kuoronharjoituksissa kuten monet muutkin.»
»Ei tohtori ole ennen käynyt kuoroissa.»