»Sitä hauskempaa, että hän nyt tuli.»
»Älkää tekeytykö noin viattomaksi! Hän käy kuoronharjoituksissa teidän tähtenne.»
»Niinkö todellakin! Onko hän sen sanonut rouvalle?»
»Älkää viisastelko! Te tiedätte, että tohtori on kihloissa meidän
Esterin kanssa, tai melkein kihloissa. Kihlaus julkaistaan jouluna.»
»Sepä hauskaa!»
»Neiti ymmärtää, ettei minun tyttäreni seurustele kenenkään mieshenkilön kanssa muuten kuin tositarkoituksella, eikä mikään mies uskalla lähestyä minun tytärtäni muuten kuin kunniallisin aikein.»
Jos rouva olisi voinut heittää yhden ainoan silmäyksen sieluuni, olisi hänen liikuttava äidinuskonsa tyttäreen sortunut, ja sortuminen olisi ollut suuri. (Kuvittelen Hangon majakan molskahdusta Itämereen.)
Vaikenin. Rouva Iipon ja minun ajatukseni neiti Iiposta eivät olisi kuitenkaan sopineet yhteen. Rouva henkäisi syvään. Hän näytti odottavan minulta joitakin sanoja, mutta kun niitä ei kuulunut, ei hän vähään aikaan tiennyt, miten jatkaa juttua.
»Jos neidillä on joitakin aikeita tohtoriin nähden, niin on parasta jättää ne!»
»Minulla ei ole mitään aikeita häneen nähden, hyvä rouva.»