— Minä säilytin niitä turkkini sisäpuolella, jotta ne eivät paleltuisi, selitti Nils iloisesti huomatessaan Saimin hämmästyneen ilmeen.
— Oi, kuinka hyvä sinä olet, Nils! huudahti Saimi ihastuneena painaen kimpun kasvojansa vasten. Lempikukkiani! Kiitos, ystäväni!
Saimi oli kovin liikutettu tästä huomaavaisuudesta. Nils hemmoittelikin häntä aina kaikellaisilla pikkuseikoilla, jotka ovat naiselle niin mieluisia. Mutta tänään, hän ei tiennyt itsekään syytä siihen, kukkien tuottama ilo äkkiä katosi… Nilsin ilme tuntui niin omituiselta, kun hän katseli häntä. Hänen silmänsä olivat raskaat, ikäänkuin verhotut, ja hänen aistillisen suunsa ympärillä karehti autuas tyytyväisyyden ilme.
Ja seuraten sisällistä vaistoaan, panematta kukkia edes maljakkoon, Saimi laski ne pienelle pöydälle viereensä. Sillä hänestä tuntui ikäänkuin nuo kukat olisivat merkinneet jonkinlaista anteeksipyyntöä, ikäänkuin Nils niillä olisi tahtonut salata jonkun tekemänsä vääryyden.
Minkä vääryyden? Saimi tarkasteli häntä salaa. Hän sytytti juuri sikariaan. Jotain outoa hänessä varmaan oli, yksin hänen äänessäänkin… Mutta Saimi karkoitti nopeasti nuo epäilykset mielestään, sillä olivathan ne hänelle alentavia, ja muuttuneella äänellä hän kysyi Nilsiltä:
— No, kerrohan minulle, mitä kaupunkiin kuuluu?
— Siellä ei puhuta muusta kuin venäläisestä kenraalikuvernööristä, joka on oikea raakalainen, tottunut kun hän on hallitsemaan vain ruoskalla. Joka askeleella tapaa pilkkaavia ja ivaavia venäläisiä upseereja, ja kasakkapatrulleja vilisee kaduilla. Voisipa melkein luulla, että kaupunki olisi piiritystilassa…
— Kuinka mieletöntä, että venäläinen hallitus kohtelee tuolla tavalla lainkuuliaista ja rauhallista maata! Mitä me olemme tehneet? Eihän se ole mikään rikos, että vaadimme meitä kohdeltavan vapaana valtiona, koska suhteemme Venäjään kerran on sellainen… Entäs äitisi, mitä hän sanoo. Hän, joka on niin isänmaallismielinen!
— Hän on epätoivoissansa, niinkuin kaikki muutkin, sehän on selvää. Huomenna hänellä on kutsut senaattori Strömin kunniaksi ja hän toivoo näkevänsä myös meidät luonaan.
— Minä en tule, sanoi Saimi lyhyesti.