Siten kolme enemmän tai vähemmän vihamielistä puoluetta kiistelivät tästä kauniista maasta.
Mutta hidasluontoisena miehenä, joka ennen kaikkea rakasti rauhaansa, pysytteli Nils loitolla politiikasta, ja hänen hartain toiveensa oli, että hänen vaimonsakin pysyisi kaiken ulkopuolella.
Ja hän lohdutti itseään sillä suloisella toiveella, että tulevaisuudessa, kun Saimilla olisi äidin velvollisuuksia täytettävänään, hän unohtaisi kansallisen kiihkonsa ja olisi aivan yksinomaan vain nainen.
III
— Miten kaunis ja komea sinä olet! huudahti Nils, kun Saimi astui pukuhuoneestaan täysissä tamineissaan lähteäkseen anoppinsa kutsuihin.
Ja Nils katseli häntä ihailevin katsein.
— Minäpä tahdon näyttää tuolle senaattori Strömille, laski Saimi leikkiä, minkälainen suomalainen nainen on. Voit olla ylpeä vaimostasi, Nils!
— Eikö minulla sitten aina olisi ollut syytä siihen, kultaseni. Ja hän suuteli Saimin valkoista kaulaa, kiinnittäessään kömpelöillä sormillaan Saimin avokaulaiseen pukuun La France ruusun, ensimäisen, jonka hän oli löytänyt kasvihuoneesta.
— Kas näin!
Ja vieläkin kerran Nils tyytyväisenä hyväili vaimoaan, joka oli puettuna ilmavaan, helmenharmaaseen silkkipukuun. Seisoessaan Nilsin edessä näytti Saimi itseään joka puolelta, kunnes Nils vakuutti, ettei hänen puvustaan puuttunut kerrassaan mitään.