Suomalainen sielu on sukua suomalaiselle luonnolle.
Nuo äärettömät metsät, joissa ei kuulu muuta ääntä kuin petoeläinten kaamottavaa ulvontaa, ovat tehneet suomalaisen luonteeltaan suljetuksi ja yksinäiseksi; rämeiset maat, joilla ei kasva muuta kuin kanervia ja vaivaiskoivuja, härmän peittämät metsät ja laajat asumattomat aavikot ovat yhtä alakuloisia ja haikeita kuin suomalaisen talonpojankin elämä.
Mutta järvet, nuo auringossa kimmeltävät, siniset, kirkkaat järvet, ne ovat suomalaiselle antaneet kaiken sen, mikä ihmissielussa voi olla pehmeintä ja kauneinta… Eivätkä missään maailmassa kansanlaulut, kansan sielun suoranaiset ilmaisumuodot, tunkeudu sen välittömämmin sydämiin, ilmaise sen enemmän ihanteellisuutta kuin Suomessa.
Nuori nainen, tuskin kahdenkymmenen vuoden vanha, odotti tänä iltana miestään palaavaksi kotiin Helsingistä.
Yksinäisyyden ja musiikin valtaamana hän vähitellen vaipuu yhä enemmän unelmiinsa… Ja huulien lausuessa kansanlaulun kohtaloonalistuvia sanoja hänen ajatuksensa alkavat yhä levottomammin liidellä…
Kuinka yksin hän on tällä ruotsalaisella paikkakunnalla, josta hänen miehensä on kotoisin!
Ruotsalainen kansanaines täällä hänen ympärillään on paljoa oppineempi, kohteliaampi ja sivistyneempi kuin suomalainen. Maakin on paljoa hedelmällisempi ja viljellympi. Kaikki täällä on erinomaisessa järjestyksessä. Ja kuitenkin, kuinka suuresti hän kaipaakaan noita huonokasvuisia ruispeltoja kaukana Savossa, synkkiä metsiä, koskia ja sinisiä järviä!
Täällä kaikki tiet ovat suoria ja hyvin hoidettuja. Siellä ei ole kuin mutkikkaita polkuja, jotka johtavat lumoaville seuduille.
Koko sielultaan hän on oman seutunsa lapsi, eroittamattomasti kiinnitetty syntymäseutuunsa. Täällä hän pysyy aina vieraana, sen hän tietää.
Ja suuret kyyneleet vierivät hitaasti pitkin hänen poskiaan. Hänen äänensä väräjää. Harmistuneena omaan heikkouteensa, kun hän ei sen paremmin kykene hillitsemään itseään, hän lakkaa äkkiä laulamasta. Kovalla paukkeella hän sulkee pianon, sitten hän astuu päättävästi huoneensa lattian yli. Komea, lattialle levitetty valkea karhuntalja vaimentaa hänen pienten jalkojensa äänen.