Luonnollisesti vieraiden tuli jäädä päivällisille. Ja kirkkaasti valaistussa ruokasalissa kajahti silloin heleä nauru.
Usein ruuan jälkeen tanssittiinkin… Kapteeni Etter, joka oli taitava soittaja, istahti pianon ääreen soittamaan tulista masurkkaa, ja hetken kuluttua parit pyörähtivät hurjasti suuressa salissa, kunnes yö kääntyi aamupuoleen.
Lemmenleikki oli tässä seurassa ylimmillään. Nils, entinen Don Juan, mielisteli naisia, vieläpä erästä nuorta eronnutta rouvaakin. Hän tahtoi täten herättää Saimin rakkauden jälleen eloon. Mutta Saimi, vaikka hän olikin harmissaan, pysyi sittenkin aivan väliäpitämättömänä, eikä ollut mitään huomaavinaan… Saimin kylmyys herätti silloin Nilsissä vieläkin kiihkeämmän halun voittaa hänet jälleen omakseen.
Vaikka ovet olivatkin suljetut, niin tunkeutuivat sittenkin soiton säveleet siihen huoneeseen, missä Olavi rauhallisesti nukkui.
Usein, kun seura yltyi liian meluavaksi ja kun imartelu ja mielistely kävi liian vapaasti, pakeni Saimi lapsensa luo ja purskahti katkeraan itkuun, kun hänen oli pakko elää tässä ympäristössä, johon hän ei vähintäkään tuntenut kuuluvansa.
Siten kului useita vuosia…
V
Keskellä Senaatintoria Helsingissä seisoo Aleksanteri II:n, jalon ja hyvän keisarin patsas… Kiitolliset kansalaiset koristavat sitä kukilla, ja komeiden ruusukimppujen joukossa näkee usein vaatimattomia metsäkukkiakin, jotka kansannaisen arka käsi on laskenut patsaan juurelle… On toukokuun loppupuoli.
Aurinko paahtaa niiden suurien rakennusten kylkiä, jotka kilpailevat herruudesta tämän torin varrella: siinä on senaatin palatsi, yliopistorakennus, ja Nikolainkirkko, jonka valkea jättiläisrakennus hallitsee koko kaupunkia. Yhtenä ryhmänä edustavat siten nämät kolme rakennusta maan kolmea voimaa: uskontoa, oikeutta, tiedettä.
Vaikka onkin vielä varhainen aamu, on taaja ihmisjoukko kerääntynyt yliopiston edustalle. Siinä on nuorten ylioppilaskokelaiden vanhempia ja ystäviä, jotka odottavat sitä hetkeä, jolloin nuo nuoret, saatuaan kuulla lopullisen ratkaisunsa yliopiston suuressa salissa, rientävät portaita alas. Odottajilla on kädet kukkia täynnä, useimmilla kieloja. Nauretaan ja jutellaan, vuoroin suomea, vuoroin ruotsia sillä yliopistokin on kaksikielinen.