Mutta parin askeleen päässä Saimista hän pysähtyi hämmästyneenä, pienet käsivarret painuivat alas ja tuskallisin silmin hän katseli ensin äitiään, sitten Leinoa. Herkkätunteisen lapsen vaistolla hän tunsi, ettei hän ollut tervetullut, ja pieni loukkaantunut sydän suli suruun. Hänen kasvonpiirteensä vääntyivät ja hän purskahti itkuun…
Nopeasti Saimi nousi pystyyn, otti lapsen syliinsä, ja hyväili hänen kyyneleisiä kasvojaan… Oi! lapsi kulta! Rakas pienokainen! … Hänellä oli suurin oikeus Saimin rakkauteen, hänen elämäänsä… Miten hän oli voinut hetkeksikään unohtaa hänet? Ja pitäen Olavia sylissään hän kääntyi epätoivoissaan Leinon puoleen, joka tuskallisin katsein oli seurannut tätä kohtausta:
— Antakaa anteeksi, että tuotan teille surua. Mutta minun velvollisuuteni on täällä.
— Ei, Saimi, teidän velvollisuutenne on seurata tunnettanne.
— Älkää viekoitelko minua. Minun täytyy unohtaa teidät. Lapseni pidättää minut täällä. Hyvästi, Aarno!
Ja Saimi läheni ovea.
— Ei, älkää seuratko minua, lisäsi hän, kun Leino astui askeleen häntä kohti. Hyvästi ainiaaksi!
Leino jäi yksin. Voimatta käsittää, että kaikki oli lopussa, kiinnitti hän katseensa oveen, joka sulki häneltä tien onneen…
Mutta Saimi rakasti häntä sittenkin. Eikö hän ollut tunnustuksellaan sekä viimeisellä pyynnöllään kaivanut syvän kuilun itsensä ja entisen elämänsä väliin? … Ei Saimi koskaan voisi tappaa rakkauttaan, jota hän tunsi häntä kohtaan, siitä hän oli varma, sillä sekä henkisesti että siveellisesti heidän kummankin olentonsa olivat siksi samanlaisia, että niiden täytyi sulautua yhteen ja tulla yhdeksi… Saimi palaisi hänen luokseen mietittyään tarkemmin asiaa, punnittuaan sitä puoleen että toiseen, ymmärrettyään oikean velvollisuutensa. Ja nyt kun hän oli varma Saimin tunteesta, kun hän oli tullut vakuutetuksi miehen kunniattomuudesta, ei mikään maailmassa voisi pakoittaa häntä luopumaan Saimista. Hän ei tahtonut kadottaa häntä. Hän yrittäisi vielä kerran vedota hänen rakkauteensa, ja Saimi saisi valita!
Pää pystyssä Leino kolkutti Nilsin huoneen ovelle.