— Hyvä ehtopualpäevä, Jankke, mnää sanosi. — Snää oles saannt tyäs valmiks.
— Nii händ, valmiks oikke. Virkkatan däyty mnuungin doimitta, vaikkan hyvin diädä, ett se kon guappa toisellk kaeva, hän lange viime itt siihe.
— Nii händ, sanosi mnää, — semne o mailma meno, mutt es snää, Jankke, kroopeijas paham bäällt tee. — Nii ett jät nys synkkjä ajatukses ja tul ehtost Mosoll Alexandrin gousill.
— Kiitoksi vaa. Mutt sitt em mnää kerkkekkä enän gandamam blanguj tämän guapam beitoks, ko mnuu viäl täyty vaattenikki muutta. — Vaikk sama se on, gyll se kerjetä huamengin dekemä.
— Kerkke maare snää huamengin dekemä eik siit paha ilmaka nyt tulk kosk tuul ol lännen gulmall.
Nii mep pääti, Jankke vet tikapuus ylös haudast ja sitt me läksi yhdes kaupunkkihi.
Ehtost meit ol sitt oikke iso troikk koos siäll Mosoll ja ko siin yht ja toist juteltti, nin dul puhe rohkeudestakki ja Pajala Fretu kerskal kom bahus, kui rohki hän o. Mnää nauro itteksen, go muista, niingo snääki se vissi muistak, kui hän makas kiven dakank, ko met toise mukulak karasin Garin gedollk kanuunan guuli kii ottama stää myäden go engelsman niit meill ammuskel. Se ol hauska peli, niingos muista. Tuskin guul ol kerjenn oikkem byssämängä, ennengo me jo olin gaevanns se ylös, pistänns sen gainlohon ja kas näi, myymä stää Vesandrill. Mutt Pajala Fretut ei näht niis toimeis, se poik makas kiven dakan ja pelkäs. — Nii händ ja ko mnää sengi muisti, ni mnuu harmitt hänen gerskamises rohkeudestas. Mutt ko hän yht päät stää siin vaa hollas, ni mnää sanosi viime: "Kyllkaiketakki jokanen däsä puheli ja kehut taita, kui rohki hän o, mutt mnää lyä, Fretu, vetto, ettäs pelkkä enemmän go mnää, jos mek kahden gell kakstoist tänä yän lähden girkkmaall."
— Em mar pelkkäkkä, sanos Fretu ja oijens kätes mnuull. Ja nii siins sitt lyätti vetto.
— Mutt kuingast se todistetan, guka teist enemäm belkkä, kysysivä net toise. Mnuull olivat mnuun duuman ja mnää vastasi: "Kyll mnää todistuksist murhem bidä."
Ja sitt me pääti, ett istuta Mosolls siks, ett sydänyäaik tlee ja sitt lähdetä. Net toise lupasivat tuli meit saattaman Dekkalan gulmaha astikk.