Ja turha se ol, ett mnää semssi puhelinga ny enä, ko me jo oll Hamburi päi menos eik oll aikkaka, ni me jo pysäsi Hamburin daksuunall ja sitt lähdettin gaupoj tekemä.
Ens mes sendä meni yhten drahtöörihi, söi siäll yhde eine ja joim bääll vähä enemängin go yhde eine. Sitt me oti heose ja vaunu ja ko ol hetke aikka ajett, ni löys ko löysiki Vilkk siäld yhdem buadi jong akknas ol silkkhatuj oikke roukkjottaisi.
Sinn mes sitt meni sisäll ja Vilkk valikoitt itteles sopeva hatu. Ja ko hän se ol saannk kässis, ni hän sanos: "Jaa-a, poja, ny ongi semne räkning, ettem mnää kehtakkan gävellt teijän gansan, jos ei teillk kans knalli pääs ol, nii ett valikoikkast ny ittellen oikken gomjas pytt päähänn."
— Mnää en sunkka rupp raha semssehem banema, sanos Iiro siihem buhesse ja meinas, ettei hän semmost panis päähäs vaikk maksetais.
Muttko Vilkk sanos, ett hän maksa sen galaasi, ni Iiro miäl muutusikin goht ja hän sanos, ett hän jo kaua aikka ol tuumall osta ittelles semse hatu, mutt ei oll rookannk koska raha liiknemä semssem barsellihi. Ja ko Iiro ol saann hatum bäähäs, nin gyll hep pia mnuungin doppihin olivas semse löytänn ja sitt mentti ulos. Mutt siin viäres olikin doinem buad ja Vilkk meinas ett katotast, mitä siäll o. No, se ol semne leikkaluttengaupp, siäll ol lamppait ja heossi ja kukossi ja kanassi, ko seisosivas semstem balkettem bääll, ni ett ko niit paino alas, ni ne vingativa. Vilkk sai koht yhden gättes ja Iiro toise ja sitt he rupesiva niit kitkuttama juur niingom biäne mukula. Mnuu harmitt ymmärettvästengi semnem beli ja mnää sanosingi heili, ettei semne ol täyskasvuse miähen dyät Mutt ei nek ko naurovak krikotiva vaa ja Vilkk juttel: "Nääks Iiro, kyll snää mnuu harmonika soittamises voita, mutt tämmöst mnää kitkuttle yht hyvin go snääki." Semssi oikke Vilkk pauhas, mutt viime he ittekki saivas siit toimest tarppekses. Vilkk makso ne molemmap paija ja me oll juur pääsmäisillän gunnjallp pois siit puadist, ko Vilkk äkkäs suure avome looda siinp puadi laattjall ja rupes koht kyselemä mitä siin ol.
Iiro ko saksa tais, sai pia selvill, ett siin ol samalaissi lamppait ja heossi ja kukossi ja kanassi, ko lähetetä Suamehe.
— Vai nii — sanos Vilkk — ja sitt hän gatos Iirot ja sanos: "Eks snää luul, ett siit tliis aika vingumist, jos snää mensi ja istuisit toho loodaha."
— En mittän diäd, sanos Iiro.
— Koetast.
— Se tlee tyyriks.