— Kas nii, gas nii, nys stää tlee jäll niingon göytt, sans sitt koskas saa sladin gässihis, niim buhella jällp paremistakki asjoist.
— Mist asjoist sitt?
— Niist mnuu heosengaupoistan, mistäst muust sitt.
— Snuu heosengauppas ja prett, tiuskas Lutt, hak virskirjan gulmkaapist ja rupes stää pladama.
— Ajattels snää, mitäs ajattle, mutt kaupoj pitä tehtämä ja voitost eletä, sanos Kyär, ko ol vähitelle riisunn vaattes, ja pist ittes fällytte all maat.
Seoravan aamun hän ajo huameltta aikasin gaupunkkihi, Pläsi rattatte edes. Ja ehtost hän dul kotti aika piänes ja semne heone aisois, ett Hemblä faar ko hän näk se, sanos, ettei hän goska olis semmostakkan glami nähn, vaikk hän gans pali heosten gans prängänn ol. Kyär ol kyll muistans se faari neovo, ett pitä ain gattoma, ettei yks jäsen olp pakseve ko sama jäsen toises kondis, mutt tämä oliki nii ihmeline luandkappal, ett sill ol patt kummassakkin dakakondis ja rystö molemis etujalois, nii ettei se ihme oli, ett molemambualmaise jäsene yhtläise oliva. Mutt stää Hemblä faar vaa ihmettel, ett semne elukk ilman gandamat saattin doisest paikast toissehe. Mutt nii se vaa ol, ett ko stää vähä aikka ajetti, ni sen gondi notkistusiva ja se kävel niingo muin miähin ja karas hyrrytteliki joukkon, go oikke lujast vaaditti.
Lutt anno oikke aika pyhkek Kyrärill, mutt ei Kyär ko nauro vaa, silittel Lutum bäät ja sanos: "Ong se meijä mamm oikkem bahallp pääll vai, kosk porise niingom bapupata."
— Ann ollp pitelemät — tiuskas Lutt ja ol niin giukkune, ett vallan gihis. Mutt kyll hänen giukkus pia lauhtut täydys, kodei hän Kyäri suuttuma saann.
Eik Kyär sembualest heosevahetuksist lakann, vaikk tämä ensmäinen gaupp nii huanost luanistann ol. Ei maaren, go rupes ai hullumi niihin doimeihi; voitt joukko ja häves taas ja Lutt haukus ai vaa, jos ol kaupp pareve taikk huanove. Eik oll ihmekän, go Lutt pelkäs, ett menevä viimen grundvallkivekki niis kaupois. Ja Hemblä faar nauro ja meinas, ett kyll hän se vaan diäs, ett piru se on go semsis kaupois prosändik korja ja hyväs sittengi.
Mutt kuik Kyär siin vahettel ja pelas ja viisastus viisastumistas niis kaupois, ni hän dlee yhten markkinehtonk kotti oikken gomjas rautikk ree edes. Se ol hyväs lihas, notki kulkema ja nii nöyr menemä, ettei piiskast puhettakkan darvinn oli, eikän, go vaa ohjaksi hellitt hiuka, ni se men niingon gulo.