— Älä mittäm buh, älä mittäm buh — mnää tlee juur siäld ja — — Ny ova vissi viimse ajak käsis — — läähött Maij ja huus akknast jokase ämmä sisällk, ko siit siutt meinas menn. Ja kyll heit sillaillk kokkonus. Ja sitt keitettin gaffet ja ämmäs siunasiva ja kläppäsivä ja hurautiva ai joukkom biäne virrembätkä.
Niingo sanott, ni met tlii saman aamun ylös buurist ja kapleen käsk meijän gaikketten, goko Preciosa väe, hänen dyyijös ottamam biäne aamuknapi, ennengo erota. Ko mes sitt pääsin Kapteenin daloho, ni äij kiukuttleema ja pärmänttämä, ett mitälai semne on, gon gaikk oves selkittömä seljälles ova ja vesiämbär keskells sali laatijat ja peräkamar semses ruakos ko siäll olis joku fletk asunn eik häne vanh, siivo ja kaikimbualin gunnjaline Agaattas. — Ja ihmettli me muukki stää räkninkki, ko met tiäsi, ett Agaatta oliki nii jäijestyst rakastavaine ihmne, ettei olekka montta. Mutt kyll mes sai viäl enemä ihmettlemise syyt. Käve näättäk nii, ett juur kon gapteen ol saannp piirongin glaffis auk ja kaata meill viina klaseihi, niim beräkamarist huudeta: "Kuule Maij — hyvä päevä — sengi julmett, sanp päevä."
Me ymmärsin goht, ett se ol Preciosa Maij. Ja siinäköst ilo tul. Maija häkk nostettin geskell laattja ja Maij pauhas; hyppäs ja pauhas yhtmitta. Boosu ol kovaste ylppi, ko se palanajan dakka sanos: "Hyvä päevä" ja jungman nauro, nii ett hän vallan giärittel, ko Maij kiros pahemin go juapunn merikarh. Mutt viäl lysteve ol kuullk, ko se ähkys ja puhkus ja pan ai joukko, ett — koitast lyäd — — rakkar — vai nii — vai pures snää — koer!
Juur semseld se ol kuulunnk, kom boosu ja timber tapplivap Preciosa skansis. — — Ol mar meill lysti! Ja ko Maij viimen doisellk kondillk kraape nokkatas ja huakkal: "Puur pala pohja", niin gokkiki ol suu levjänäs korvihi saakk. Me meinasin gaikk, ett o siin Maijas sendä viissautt. Erinomase hyvi hän ol kaike meijä opetukse onkkehes ottann, vaikkei häm buuris sanakam buhunn. Mutt mep pääti, ett hän ol vissi oll merikippi.
Kapteen gaas sitt toisengi ryypy meill ja meinas, ett kyll hän ny aikas kuluma saa, ko hänellt tämnen gambraatt o.
Mutt kesken gaike me näin glasist, kon gymmengund ämmä tul poikin gadun gapteenin daloho. Ensmäisenk kulk boosu avjopual, viimeste joukos ol naapri Maij ja kaikkja viimesen laahustel kapteeni Agaatta peljästynnynn, surkastunnunn ja lainvaatteis. Me vähä äkkim bapukaijam beräkamarihi ja oven gii.
Ko vaimväki sitt tul sisäll, ni hep peljästysiväk, ko he näkiväk kapteeni ja meijäm boosu ämm sanos: "Jeskandeerakast, tääll on gapteeniki jo koton, hyvä huamend ja tervtulo kotti."
— Jumalandakko ja kiitoksi vaa. Mutt mitäst te ny näin guljett juur niingo maahambanjaisprosessis mnuun dyän.
— Meinasi vähä veisat ja lukki jumalasana tääll, ett saadais se aave pois.
— Aave! Ong tääll aaveit näht?