— Kiitoksi pali, kyllän ole jo istukki saannk, ko rattaillt tlii, vastas äij ja istatt toolill ovipiälehe.
— Nii — sanos maister sitt, ko siin hetke aik ol hissuksis oltt — nii, mitäst te nys sitt olett ajatells sen goera hinnaks? — Täsä olis tupakki.
Äij ott paperossi, sytytt se ja sanos: "Jaa-a, kyll asja lait nii on, go Juljaanaki sano, ett niin giltti koera em me enä koska saa. Tiätäk maister, ko hän vainaja — puhele hänest juur niingo hän olis ihmne oll — ko hän vainaja söi sualast silakkaki, ko vaan gaunist pyys händ tekemä se. Ko vaa sanos ett: 'Kransu o nii hyvä ja syä', ni söi ko söiki hän sualase silaka. Hamppa hirvis hän se söi, mutt söi vaan, go händ kaunist pyydetti. Kyll sill ol ihmeline järk, sill luandkapplell ja ko hän sitt viäl ol nii erinomane lindkoer."
Maistrin gäveväk kylmä värep pisi selkruatto, ko hän daas sai kuuli niist Kransu hyvist ominaisuksist ja hän gorott ittekselles se hinna jo kahtesatta. — Ei sunkka siit vähemällp pääs, ajattel hän. Mutt yritt hän sendä viäl kerra vettäs sen goera arvo alaspäingi ja sendähde hän sanos: "Mutt tyyriks tlee tämsin aigoin raakki koeraki."
— Niin gyll tleeki, jos o semnen goer, ko ruakki kreivaile. Mutt tämä meijän Gransu ei olls semne. Hän söi vaikk mitä. Niit on goeri, ko esimerkiks ei syä lainkka leippä, jos ei voit päällp panna. Ja o niit semssiäkkin go nualeva voim bois leiväm bääld vaa ja jättävä leivä siihe. Mutt Kransu! Ei tarvinn muut kom bari kertta sivalttap puukkoll leivämbalast juur niingo olis voit levittänns siihe, ni hän ott sen däydest ja söi se, niingo siin olis oll voit pääll. Nii viisas koer se Kransu ol ja sitt niin durkase hyvä lindkoer.
Vai nii. — No mikäst se hind nys sitt o?
Niin, gyll mar maister tykkä, ett se on dyyris. Mutt tiädättäk ett Juljaana, ko ai o vähä ylötöne makso-ottamises, määräs siit pali enemä. Sillaill oikke, nii ett kyll mnää meinasi, ett siit sendän darvittis saad — — — kuus markka. Ko se ol nii erinomane lindkoer.
— Kuit tes sanositt? — — Kuus markka!
— Sillaill oikke — kuus markka oikke. Mutt kosk maister tykkä, ett se om bali, ni jos sitt vähenetäis viittehe. Vaikk kyll Juljaana mnuun gäsk kymmend pyyttäs siit. Mutt mnää ajattle, ett kyll viisikki sendäm biissa. Puale markka mnää siit itt makso, mutt se ol sillom benikk viäl, eng mnää sillo ymmärtänn, ett siit pit tleema niin erinomase — — —
— Nii erinomase hyvä lindkoer, täydens maister äijäm buhe ja anno hänell viide marka sedeli. Ja maister koitt oll vihase näköne, vaikk häne ol vaikki iloas hillit.