— Päevä, päevä, kaupunkkihi olis niingo meining mennt täst.
— Vai nii, vai kaupunkki. — No, mutt se vast sopiki. Sinnt täyty mnuungi menn. Nii ett tleest nyt tonns sisäll meill, ni mnää ruakko ittiän vähä sinä aikank, ko snää juak kupin gaffett. Ei ol mittän giirutt viäl. Juna lähte vast seittmäm baikkeill ja ny ei kell ol viäl muut kom bual kuus.
Ja sisälls sepä asumuksehe meniväs sepp ja Äimlä. Ja Ruahmaa muar, ko sepä huusholli pit, rupes koht paneman gaffekupej pöydäll. Sepp men oitis peräkamarihi vaatteit muuttama ja sillo Äimäl tykkäs, ett ny om baras aik kyssy muarildakki siit sepä miäle muuttumisest ja hän guiskas muarin gorvaha: "Mitä ne ihmsek kohiseva, ett tua meijä sepp o niin gauhjan dotiseks ja ykstoikkoseks tuli? Mnuu miälestän hän o juur niingo ennengi."
— No sanokka ny muut! Juur niingo ennengi hän jäll o. — O oikke. — Nii händ. Mutt kyll asi sendä nii oll on, go ihmses stää jahdann ova. Nörköksis ja totine oikke hän oll o siit saakk, ko hän duanan gaupungis käve. Ja vast eilä ehtost, ko hän ol päättänn, ett hän jälle lähte kaupunkkihi, hän dul yhtläiseks ko ennengi. Nii ett kyll asi nys sitt selkki o.
— Em mnää ymmär, ett se selkki o.
— No mutt isänd, sanos muar, ja nyhjäs Äimlät kylkke silmäs sirrilläs ja suu nii messingis, ett se aino hamppa-sohlo, ko hänell ol ala-leuas, tul näkyvi. — Ettäk tes stää ymmär, ett hän o löytänn morsjame ittelles siällk kaupungis ja stää hän o ikävöinn. Ja nyk ko häm bääse sinn jäll, ni hän o nii ilone go ennengi. — Nii, nii, se rakkaus o raatto, se vetä voimakkamin go seittmäm bari härkki, pruukkas Tanila inspehtor ai sanno.
— Se rakkaus ja rakkaus! Te vaimihmse olett niin gaahoj! Ett tes saa järkkehen, ett meill miähill on däsä mailmas muitakki asjoit miäld painamas kon deijä vehken.
— Nii, ja mitä sitt viäl. No nii, suutta kyll oll niingi, ettän ole erhettynn. Mutt suutta oll niingi, ett mnuus o oikkeus. Peräspäi se nähdä. O semmost ennengi näht. Esimerkiks kon de stää teijä nykyst emänttätän — — —
— No, no, no, no! Ei täsä niist nyp puhett ol. Pääasi o, ett meijä sepp o jäll endsis voimisas. Kyll asjast sitt kaikim buali selk oteta.
Siihe se sitt lopus se muari ja Äimlä välinen geskutlemine. Muar kaas kaffett kuppihi, oikke runssan gupin gaasiki ja ennengo Äimäl ol saanns se juaduks, ni jo ain dul seppäkim beräkamarist pyhävaatteis ja kahde litram bott kädes. Siinp potus ol oll viina ja sen gyljes ol viäl klapp jälil, ja siins seisos "Fennia-viina."