— Mnää ajettim bois junast ja jätetti Saunlamme asemallt töllöttleemäm bimjäs.
— Älä nyk koohoijas! Kuka snuulls semsen dek?
— Se häij kondukteer. Se ko ai ihmisten gans äkseera. Sanos, ett mnää ole juavuksis ja jätt niingo jättiki mnuu Saunlammell. Ja ko mnuulls siihe aikka ol kova kiirutt töitten dähde, ni em mnää enä seoravanp päevän ruvenn yrittämänkkän gaupunkkihin, gom balasi aamujunas kotti. Hukka men diketi hind Saunlammeld kaupunkkihi ja sain gustantta ittellen yäsija viäl Saunlammell.
— No, olettak hullumppa kuull! Mutt snää olik kaiketakki juavuksis.
— En oll, en se enemppä ko met täsä. Yhde ainoa ryypy oll ottann, ett mnuu hengen gukatiäs hais viinald, mutt se on gyll tosi, ett mnää hulluttli ja puheli leikki, niingo mnuun dapan o. Sendähden gaiketakki se gondukteer päätt, ett mnää juavuksis oli.
— Ol mar se ilkki jutt. Mutt kuule, es sunkka snää semmost piänd vahinkko surr ol viittinn.
— Surr! En mnää surs suuremppiakka. Ole vaa fundeerann, ettkui mnää saa sild kondukteerild se rahan dakasin, go mnää syyttömäst hävesi hänen dähtes.
— Jaa-a. Kyll siin vaa fundeeramist ongi. — Kuule, älä viit semssi ajatell, muttko san mennyks se summ ja sill hyvä.
— Ei, ei stää asja sendä siihe jätet. Ei mnuu luandon salls stää.
Kondukteer saa maksa mnuulls sem biljeti hinna ja yäsija Saunlammell.
Siin ei aut mikkä!
— Kyl mar se häne velvolisutes olisiki. Mutt millaills snää häne siihem bakota? Menek keräjihi hänen gansas? — Se on durha!