— Turha oikke se olis. Ei siit tliis mittä muut ko hirmunen gasa protokolli ja ne maksava raha, ne. Ei, em mnää keräjöittemä viit ruvet hänen gansas. Mutt mnää olen geksinnt toisen gonsti ja mnää luule, ett se luana hyvi. Saadast nähd vaa, ni mnää viäl tänäpäm bane sen gondukteeri maksama mnuu vahingon. Mutt muist se, ettes puh sanakan, go mnää ja kondukteer hiistle. Sillo menis mnuun goko tuuman hukka.
— No o stääki lysti nähd ja kuull. Ja kyll mnää vaa hissuksis ole — vastas Äimlä, ko hän ja sepp astusiva aseman drapuj ylös ja meniväp piljetej ostama.
Ko hes sitt menivä junaha, ni Äimäl sanos seppä, ko hän näk junailija: "Nyk käveki hullust, ny ongi näämäs se toinen godukteer eik olekka se häij."
— Älä hättäl, vastas sepp. Kyll takasin dulles o se häij, mnää ole ottann asjoist selgo.
— Vai nii, vai nii, meinas Äimlä, ko hes siins sitt painovak kaupunkki kohde. Ja kaupunkki het tliivak kaikellk kunnjall, toimitiva asjas lailes ja ehtopuallp päevä het taas läksiväk kottippäi. Mutt ny oliki se häij kondukteer heit kuljettamas niingo sepp ol ennustann. Ja sepp ol hyvällp pääll, naureskel ja puhel hulluijas, nii ett kaikillk, ko siin vaunus istusiva, ol kovaste lysti. No, ko sitt hetke matk ol kuljett, ni sepp otta matkvakkas hyllyld, ava se ja ruppe syämä. Ja vahvam brovjandi hän oliki rustann vakkahas. Tuarett voitt ol ja nisukakko ol ja oikke aika pala keitetty fläski. Hän leikkas puukkollas aika viiplen gakko, pan runssast voit pääll ja ai ennengo häm bur palase voileiväst, ni hän dälläs hyvän gäikle fläski sem bääll ja söi taunas, nii ett rasv kiris suupiälist.
— Haukkast nys snääki, sanos hän hetkem beräst Äimläll ja oijens puukkos ja fläskingapple hänell.
— Ei, kiitoksi vaa, em mnää uskals syädf fläski, vastas Äimlä, mnuull o nääks vattkatar.
— Vai vattkatar snuu vaeva. No, mutt sitt vast fläsk ongi oikkem boikka. Mnuull o ja oll vattkatar, mutt fläskill mnää se olem barandann. Nääks, mnää olen dulls siihem bäähä, ett semne vattkatar tlee siit, ko vata seinäp pääseväk kuivama liiaks, kräppistyvä ja krahnavap pahast toinen doistas vasta. Ja ymmärtä se, ett rasv siins sillo hyvä vaikutuksen deke.
— Ollek vissi nii?
— O oikke, rasv mnuuki auttann o. Ole jo yhde sia syänn ja täsä on doine menos.