Ja ko sepp ol se sanonn, ni hän leikkas taas oikke aika palase fläski, pan voileipäs päälls se ja pist poskehes.
— Sillaill oikke, rasva oikke vatt kaippa, sillongo se kippi o ja ryypy ai joukko, jatko sepp puhettas ja rupes vakkas pohjald koperoittemam bäevävaloho stää Fennia-pottuas, ko hän goton vedellt täyttänn ol.
— Älkkä helkkris ny ottak viinpottuan esillk, kondukteer tlee ny juur, huus joku heijä viäresäs.
Ei sepp olls stää puhett kuulevannas, hän nost Fennia-pottus korkkjall ylös ja rupes pruntti suust yrittämä. Mutt samas tulikin gondukteer, nappas takkapäim botu sepän gädest ja sanos: "Jaaha, snää olekki se sama miäs, kon duanam bois junast jätettin, gos oll juavuksis ja nys snää meina jäll ruvet trankkaman däsä. Eks snää tiäd, ettei junas saa ryypät? Ja sendähde mnää otangin dämäm botu nyt talttehen. — Näytäst piljettis. — Mihi snää mene? — Jaaha Kalljongylä asemall. — Siälls snää saap pottus takasi."
— Engöst mnää sendä sais ottap piänd ryyppy siit ens? Kyll mnää se sitt miälelläs annangin deijä halttuhun.
— Ei tippakka, vastas kondukteer ja men menoijas sepä Fennia-pott kädes.
— Siin men nyk koko lääke, naurovat toises sepä ymbrill, mutt ei sepp olit tiätvännäs, ko jatko syämistäs ja pist piänem bilapuhe ai joukko, niingo ei mittän dapattunn olis. Ja Äimäl fundeeras, ett mitä järkki niis sepä vehkeis lopuks olleka.
Mutt kyll häm bia se ymmärtämä rupes. Kon dulttin Galljongylä asemall, ni sepp men viinpottuas hakema sinn virkhuanehe. Ja ko se hänell annetti, ni hän nappas korki auk ja ennengon gukka ol ajatellukka estä händ ryyppämäst asema virkhuanes, ni hän jo ol ottann aika siämauksem botustas. Mutt tuski hän ol ryyppys ottann, ni häm bruiskas kaikk pois suustas ja sanos: "Fyi pahus, vett! — — Vai semmost te mnuullt teet; otatt mnuu viinpottun, ryyppätt sen dyhjäks ja panett vett sija! Mutt tiädättäk, mitä siit tlee? Tänn mnuu viinan hind taikk saattakki nähdt toist!"
Siinäköst sitt vast upra tul. Kondukteer ol valla helisemäs ja vaikk hän sääkkräs, ettei hän ollp potun gorkki pidellykkä, ni nii siins sendä vaa lopuks käve, ett hän sai maksas sepäll viina hinna. Ja kiirust sittengi, sillett ei juna seis muut kon gymmne minuutti Kalljongylä asemall.
Ja ko Äimäl ja sepp sitt ehtohämys tallustliivak kottippäi, ni sepp ott plakkristas ne rahak, ko hän ol kondukteerild saann, räknöitt nep, pist nek kukkros ja sanos: "Täsä o melkke jämt niim bali, ko mnää hävesi sill edelisell reisullp piljetistän ja makso yäsijastan. Nii ett kondukteer ja mnää ole nyk kuiti, vaikkei tämä kaikk juur nii lailist tiät mennykkä. Mutt oikkeus o semne, ett stää joutu tämne miäs välist hakeman giärttäten gaarttate."