Onko hän kuollut? kysyi Antti.
Kyllä kai! —
Antti riensi. Hän astui kiireesti Asmussenin kynnyksen poikki. Hämärä oli alkanut. Liena istui kumarruksissa, sytytetty kynttilänpätkä kädessä keittiön kaapin edessä, missä hän säilytti liinavaatteita.
Jestas! Säikytit minusta melkein hengen, Antti, kun tulet niin äkkiä!
Onko Iivar kuollut? —
Ei mutta…
Hän nousi seisaalle, puhdas palttinapaita käsivarrellaan. Kynttilän hän laski kädestään ja oikoi paitaa.
Ymmärrätkö, Antti? Hän on ollut täällä…
Niin kuulin. Paljonko hän siitä otti?
Kolmekymmentäkaksi. Emme saaneet häneltä tingityksi vähempään. Mutta nyt Iivar saa apua!