Apua? —
Niin juuri. Me päästämme hänet. Katsos, tässä on voiderasia. No; voidetta sivellään tähän paitaan — noin. Kun hän on saanut sen yllensä, niin — niin hän pääsee tuskistaan ja voi istua pystyssä. Silloin häneen tulee semmoinen halu nousta vuoteesta — ymmärrätkö?…
En!
Vai niin, mutta niin hän sanoi. Hän rupeaa tahtomaan ylös ja me olemme häntä auttavinamme. Kun hän sitten aikoo seistä jaloillaan, huomaa hän, että on hullusti laita. Ja silloin meidän pitää se sanoa hänelle…
Antti tuijotti Lienaan:
Mitä sanoa?
Että hän on mennyttä miestä, että matami on hänet päästänyt. Ja sitten — sitten hän kuolee aivan rauhallisesti!
Antti katsoi maahan eteensä ja sitten sivulle.
Kaiketikin se on parasta, mitä hänelle voi tapahtua!
Niin, eikö olekin? sanoi Liena.