Kuules — tuota noin — jokohan viemme hänet…
Silloin viereisen huoneen ovi avautui, herra Ludvig Bisserup astui kynnyksen poikki, horjui rillit silmillä arkun luo, nosti mustahansikkaisen oikean ja mustahansikkaisen vasemman kätensä, tapaili sanoja, pysähtyi ja katsahti ympärilleen.
Seurakunta katsoi häneen. Hän oli kasvoiltaan norsunluunkeltainen, niinkuin vainajakin hänen edessään. Hermostus, todellinen mielenliikutus, teatterimainen asento, kokonainen sarja monimutkaisia, ristiriitaisia vaikutuksia oli nyt vallalla tässä vaivaisessa pääkaupungin lapsipuolessa, jollaisia elämä ei juuri hennoin käsin pitele.
Juliuksen taholta kuului tukahutettua hihitystä. Sitten alotti sureva rakastaja puheensa:
— 51 —
Tahtoisin — niin, tahtoisin — jos voisin — kaitselmuksen nimessä — tarkotan — anteeksi!…
Hän kääntyi, antoi rillien pudota ja käytti nenäliinaa.
Rakkaat kanssakrist… rakkaat sukulaiset ja vainajan omaiset. Seisomme näiden paarien ääressä, hyvin pian jättääksemme — muuttaaksemme tämän katoovaisen — niin, lyhyesti sanoen, olen tarkottanut, että koska monet läsnäolijoista ovat rumalla epäilyksellä katselleet tätä minun rakkahinta edesmennyttä morsiantani, niin oli minun velvollisuuteni julistaa nyt kuoleman läheisyydessä tämän hyvin kunnioitettavan neidon olevan puhtaan ja viattoman. Niin, minä otan sallimuksen todistajakseni, että hän lepää tässä kuoleman morsiusvuoteessa neitsyenä — neitsyenä, sanon, myrtinkukkasena, oksana, sellaisena — oo, Jumala minua auttakoon, kun olen niin onneton. Aamen, aamen… vettä!
Hän horjui, heilui; Julius juoksi avuksi, tarttui häneen ja sai hänet istumaan tuolille. Vettä ei ollut käsillä, mutta lasillinen baijerilaista olutta; ja hän joi aika siemauksen ja itki ääneen — sydäntä repivää valitusta, johon sekaantui kaikkien naisten nyyhkytys, sill'aikaa kun miehet Juliuksen viittauksesta tarttuivat kirstun kanteen ja naulasivat sen kiinni ammattimiesten joutuisilla, varmoilla iskuilla.
Onpa tuo totta vie kumma otus! mutisi Jaakko. Niinhän tässä seistään, että jo sisukset puutuu. Kuulkaas, miehet! Viedään hänet jo pois! —